Uuteen vuoteen 2015!
9.12.2014
Risto Hirvonen
Vuosi vanha haipuu historian huminoihin.
Näin on käymässä nyt lopuillaan olevalle vuodelle 2014. Uusi vuosi 2015 kurkkii jo ovelta.
Tämän nyt päättyvän vuoden joudumme jättämään ristiriitaisin tuntein. Näin on sanottava.
Vuosi alkoi niin kuin muistamme suurin odotuksin. Sotshin talvikisat lähestyivät, ja kun ne aikanansa päättyivät, mielikuvamme olivat onnistuneissa kisapäivissä: hienot maisemat ja hienot kisarakennelmat, joissa kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti. Venäjä kisaisäntänä sai tästä oikeutetusti suitsutusta, vaikka ennakolta epäilyjä olikin ilmassa.
Suomen kisajoukkueellakin oli aihetta hurraamiseen, kun se tuli sittenkin; se jo pitkään kaivattu kultamitali maastohiihdossa Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven yhteissuorituksella. Vaikkei nyt käytykään toreille juhlimaan, niin hiihtoväen rinta oli koko lopputalven rottingilla.
***
Pian kisojen jälkeen tapahtui kuitenkin odottamatonta, mikä loi varjon koko vuoden ylle. Venäjä, juuri äskeinen olympiaisäntä, oli astunut sotajalallaan naapuriinsa Ukrainaan.
Näillä vaatimattomilla KuHi:n kotisivuillakin tuli sanottua: voi surkeuden surkeus!
Ja sitähän se on ollut.
Ukrainan selkkauksesta on paljastunut monta totuutta; ei vain yksi, mutta siitä ei päästä mihinkään, että Venäjä oli sekaantunut naapurinsa asioihin.
Muihin totuuksiin kuuluu Ukrainan maantieteellisen sijainnin merkitys idän ja lännen puristuksessa – molemmat haluavat nähdä Ukrainan omassa vaikutuspiirissään, ja ovat pitäneet tästä kiinni: venäläisten joukkojen liikehtiminen jatkuu niin kuin läntisen Natonkin joukkojen. Sekin on selvää, että Ukrainassa on valtaosaltaan Eurooppa-mielisiä, mutta myös Venäjä-mielisiä.
Totuuksiin sisältyy myös Ukrainan aikaisempi historia ja kuuluminen Neuvostoliittoon ennen kuin maa itsenäistyi vuonna 1991.
Siinä sotkua onkin.
***
Tilanne on käynyt surkeaksi, kun jo entuudestaan kehityksessään jälkeen jäänyt maa on ollut moukaroinnin kohteena, ja sen asukkaita kuollut kotiporteilleen. Sota kun ei huomioi eikä kunnioita lakeja.
Kurjuus tuntuu itse Ukrainassa, mutta myös koko Euroopassa sekä itse Venäjällä ja täällä koti-Suomessakin. Kaikkien talous on luisunut alaspäin pakotteiden ilmapiirissä, puhumattakaan henkisistä voimavaroista kriisin selvittämisessä.
On pakotettava osapuolet purkamaan tämä vyyhti. Tarvitaan siihen kaikkien tahtoa, kun todellisia voittajia ei ole – on vain neuvottelupöytä hävinneiden kesken.
***
Ukrainan sota tuo yhden kummallisen seikan esille, vaikka siitä ei ole puhuttu. Nimittäin sen, että mikä on olympiaisännän vastuu omana olympiavuotenaan?
Tarkastellaanpa tätä kysymystä hieman. Olympialiikehän on aina korostanut omaa itsenäisyyttään, omaa ”puhtauttaan” erossa maailman kiistoista ja maailmanpolitiikasta.
Eikö tämän logiikan mukaan myös olympialaisten isäntämaan tule olla puuttumatta kiistoihin – eikä vallankaan olla käynnistämässä sotaretkeä.
Tätä näkökohtaa en ole havainnut kenenkään tuoneen esille, vaikka Kansainvälisen Olympiakomiteankin olisi pitänyt siitä edes jotakin sanoa.
Ja sanonpa tähän vielä: Ukrainan kriisin vuoksi Venäjä olisi pitänyt erottaa Kansainvälisestä Olympialiikkeestä määräajaksi!
Tällainen kannanotto tulisi jopa hyväksyä KOK:n sääntöihin vastaisuuden varalle – missä päin maailmaa tahansa. Olisiko Suomen Olympiakomiteasta tämän viestin viejäksi eteenpäin?
Tunnustan, että pelkäsin tähän näin kirjoittaa: jos sanani saavat vuoret järkkymään ja minut sysätään niiden alle...
***
Siirtykäämme kuitenkin uuteen vuoteen ja toivokaamme siltä parempia mielialoja ja parempia asioita kaikille tahoille. Parempaa aina löytyy kun sitä haemme.
Vuoden vaihtuessa astumme täällä koti-Suomessa vaalivuoteen: käymme huhtikuussa valitsemaan uutta eduskuntaa. Sitä odottavat isot asiat, kun maan talouden pohja paistaa tyhjyyttään eikä kaikilla ole työtä sitä täyttämään.
Mutta me olemme kuitenkin demokraattinen maa, kansanvaltaan perustuen. Meidän tulee siten voittaa vaikeutemme yhdessä. Ja hyvä niin.
Hyvää Uutta Vuotta 2015 kaikille tällä palstalla piipahtaneille!