Tuntemattomat kasvot

Tuntemattomat kasvot

 

Risto Hirvonen

 

 

Elämässä – myös urheiluelämää sivuten – käydään tuon tuosta erilaisia ns. hyvien asioiden kampanjoita: on YK:n päivää, Ystävän päivää ja Sydänviikkoa jne. Ne tahtovat vain unohtua kun jo seuraavaan päivään siirrytään – no, oman sydämensä paremmin muistaa kun muistaisi olla myös sydämellinen...

Mutta mitä on  suvaitsevaisuus?

Jos sitä äkkipäätä kysytään, aihe tuntuu epämääräiseltä niin kuin se sitä onkin. Suvaitsevaisuutta pidetään hyveenä, mutta eihän kaikkea voi suvaita; ei varsinkaan alistamista tai pahimmillaan rasismia.

Ehkä suvaitsevaisuuden voisi ilmaista lyhyesti niin, että se arvostaa ihmistä ihmisenä hänen erilaisuuteensa katsomatta.

                                                    ***

Joskus on tullut ajatelleeksi, kun Kuopion kaduilla on tullut vastaan tummahipiäinen tai muuten muunlainen muualta tänne muuttanut ihminen, että mitä hänelle kuuluu, mitä hän täällä olostaan oikeasti ajattelee? Mutta hän on pian ohittanut minut ja minä hänet. Ja hänen kasvonsa ovat jääneet tuntemattomiksi.

Tulee mieleen toinenkin esimerkki  muutaman vuoden takaa. Yöllä oli satanut ensilumi maahan, ja Puijonlaaksossa, Sammakkolammen varrella, kaksi mustaa Kuopion Yliopiston opiskelijapoikaa olivat  keskenänsä lumisotasilla.

Se oli hauska näky, ja minullakin oli sitä katsellessa hauskaa. Olisinpa halunnut mennä mukaan heittelemään lumipalloja, mutta sitten ajettelin että jos he ymmärtävät tarkoitukseni väärin.

Näinkö me olemme ennakkoluuloisia ja näinkö huonosti ymmärrämme toisiamme? Ja tästäkö ne monenlaiset väärinkäsitykset johtuvat?

                                                  ***

Tietysti on saatu positiivistakin aikaan, täällä Kuopiossakin. Ja luulen, että juuri opiskelijoiden ja heidän yhteisöjensä piirissä molemminpuolinen kanssakäyminen on jo luontevaa ja  sujuvaa.

Urheilun puolella on taas ymmärrystä niissä seuroissa ja joukkueissa, joihin kuuluu ulkomaalaisia.

Mutta laajemmassa merkityksessä kanssakäymisessämme on vielä opittavaa, ja tämä seikka on ollut taustalla myös niissä yhteentörmäyksissä, joita aika ajoin on sattunut maahanmuuttaneiden ja kantaväestön välillä.

Joitakin vuosia sitten käytiin  Kuopion keskuskentällä Niiralan Kulman asukkaiden keskeinen jalkapalloturnaus. Sen vetäjänä oli kuopiolainen jalkapallomies YläKorholan Tommi.

Tuohon turnaukseen olivat myös NiKun irakilaissyntyiset asukkaat koonneet oman joukkueensa - ja kas, he pelasivat paitsi hyvin, antoivat myös värikkyyttä koko turneelle. Se on monella tapaa jäänyt mieleen onnistuneena tapahtumana.

Mitä me urheiluseurat voisimme tällä saralla tehdä; miten tavata toisiamme ja toivottaa tänne  muualta muuttaneet mukaan yhteiseen porukkaan?

Tiedän, että aihetta on käsitelty urheilun keskusjärjestöissä ja lajiliitoissakin, ja toivottu sitä, että tänne muuttaneet vierasmaalaiset löytäisivät suomalaisen urheilutoiminnan ja tulisivat mukaan.

Tarvitaan vain käytännön toimia noiden tavoitteiden eteen.

Tarvitaan ennen muuta sellaisia käytännön polkuja, jotka ohjaavat tänne muuttaneet paitsi suomalaiseen elämänmenoon kaikkinensa myös erityisesti  työelämän pariin. Tässäkin tarkoituksessa ollaan vielä alkutaipaleella.

Mutta parempaakin on näkyvissä: Itä-Suomen yliopistossa on meneillään Intoa -niminen hanke, jonka tavoitteena on juuri kehittää selkeitä väyliä tänne saapuvien maahanmuuttajien työllistymiseen. Siihen tärkeänä osana kuuluu suomen kielen valmennus, joka on kaiken eteenpäin menemisen a ja o.

                                                        ***

Suvaitsevaisuutemme joutuu erityisesti koetukselle  kiintiöpakolaisten vastaanottamisessa.

Näin taisi käydä Siilinjärvelläkin, kun kunnanpäättäjät päättivät olla ottamasta vastaan sinne tarjottua paria kolmea syyrialaisperhettä? Heille ei löytynyt asuntoa – näin sanottiin – vai eikö löytynyt riittävästi ymmärrystä?

Tietysti eri kulttuureita edustavien ihmisten kesken  on ongelmia, ainakin alussa, mutta niistä voidaan selvitä. Ja uudet ihmiset  voivat hyvässä lykyssä tuoda vireyttä ja vilkkautta paikalliseen elämään. Näin on tapahtunut erityisesti maasedulla, jonne nuoria ihmisiä on kaivattu poismuuttaneiden tilalle.

Ja mikä tärkeintä: auttaessamme hädässä olevia, saamme siitä itsellemme eniten.

Vaikkei muuta kuin vastaantulevan hymyävät kasvot.