Suksen taival

Risto Hirvonen

Suksi on suomen kielen vanhimpia sanoja.  Se jo kertoo, että suksea hiihtämiseen on tarvittu aina.

Suksen alkuhistorian on katsottu ulottuvan aina tuonne kivikaudelle asti – jonnekin 6000 vuoden taakse. Pohjolaan, tänne talvisten lumien ja hankien maille, idea hiihtämisestä on arveltu tulleen Keski-Euroopasta muuttaneiden mukana.

Kun on hiihtämistä aloiteltu jo kivikaudella, niin suksen tekovälineetkin ovat olleet yksipuolisesti kivestä – kivikirveellä on saatu suksen muoto puusta esiin.

Mutta mikä Pohjolan kansoista on suksen ottanut ensimmäisenä käyttöön ja opastanut sillä liikkumista muillekin?  Tämäkin seikka on hämärän peitossa, mutta  norjalaislähteiden mukaan norjalaiset olisivat oppinsa saaneet nimenomaan suomalaisilta. (Oho onpa oppi  mennyt hyvin perille, kun norjalaiset hiihtävät jo kelpo lailla kilpaakin...).

Meille suomalaisille hiihtämistä ei tarvitse suuremmin selittää. Kaikki me olemme hiihtäneet ja hiihdämme edelleenkin, jos talvinen maisemamme saa jatkossakin luistavan  lumipeitteen.

Senkin tiedämme, että sukset ovat olleet välttämätön liikkumisväline naapureiden keskinäisessä  yhteydenpidossa, kun teitä ei ole ollut. Kalaan ja riistanpyyntiin on myös suksin sujauteltu. Ja onhan silmissämme säilynyt myös kuva, kun suomalaiset sotilaat etenevät suksijonossa Suomen korvessa noina ankarina sotatalvina.

                                                     ***

Entäpä kilpahiihto? Sen alkuvaiheet sijoittuvat 1900-luvun alkuun, joten suksen omaan historiaan  verrattuna hiihtokisoilla on vielä lyhyt taival. Ensimmäiset kansainväliset hiihdot on käyty Lahdessa vuonna 1926 – mukana on ollut 32 ulkomaista osanottajaa kuudesta maasta, tietää Suomen Hiihtoliiton historia kertoa.

Samassa aikarytmissä eli viime vuosikymmeninä on suksen tehtävä muutenkin laajentunut vapaa-ajan sekä terveyden ylläpitämisen puolelle. Sehän tiedetään, että hiihto on oiva keino pitää kehon ja mielen vireänä.

Mutta siihen kilpahiihtoon: Puijo ja Salpausselkä olivat alun alkaen murtomaahiihdon keskuksia Suomessa.  Sellainenkin mielenkiintoinen seikka kuopiolaisesta hiihdosta löytyy, että kuuluisat Kolehmaisen  veljekset Hannes, Tatu ja William olivat Kuopion Riennon joukkuetta hiihtämässä toiseksi Pohjois-Savon maakuntaviestissä vuonna 1907 – samana vuonna, jolloin Rientokin on perustettu. Tähän lisättäköön, että veljeskolmikko harrasti melkeinpä lajia kuin lajia ennen kuin siirtyi kokonaan juoksemisen kestävyysmatkoille.

Noina kilpahiihdon alkuvuosikymmeninä Kuopio oli näkyvä hiihtokaupunki. Täältä lähdettiin olympiaedustuksiin ja maailmanmestaruuskisoihin. Alkuaikojen tunnetuimat kuopiolaishiihtäjät olivat silloista Savon Sisua edustaneet Pauli Pitkänen, Kalle Tuppurainen ja  Ville Mattila.

Pitkänen saavutti jopa kolme henkilökohtaista MM-hiihtojen kultaa 30-luvulla. Tuppurainen oli olympiaedustaja vuoden 1928 kisoissa ja Ville Mattila kuului Suomen hopeajoukkueeseen sotilaspartiohiihdossa vuonna 1924.  Nämä tiedot käyvät ilmi viime vuonna  edesmenneen Antti O. Arposen urheiluhistoriateoksista. Arponen muistetaan Kuopion ajoiltaan Viikko-Savon päätoimittajana.

Onhan sittemmin kuopiolaisessa hiihdossa ollut myös Veini Kontista ja Arto Tiaista sekä Kuopion Poliisi-Urheilijoiden viestijoukkueiden pitkää valtakautta. On myös mainittava Riennon viestitrio Vilho Voutilainen, Toivo Koivisto ja Aaro Nokela, joka vuonna 1964 saavutti mm. TUL:n mestaruuden 3x10 km kilpailussa.

60- ja 70-luvuilla kilpahiihdon osanottajaluvut olivat Suomessa suurimmillaan kuin mitä ne ovat milloinkaan olleet. Samoin on sanottava hiihtokisojen määristäkin, kun kilpailuja  järjestettiin lähes jokaisella paikkakunnalla, ja niitä olivat järjestämässä myös kyläseurat. Sen jälkeen on taantumista tapahtunut Pohjois-Savossakin.

Vuonna 1930 perustettu Puijon Hiihtoseura on tietysti oma lukunsa kuopiolaisessa hiihdossa, vaikka sen tunnetuimmat edustajat kansallisesti ja kansainvälisesti ovat olleetkin mäkihyppääjiä aina veljessarjasta Matti, Aatto ja Lauri Pietikäisestä lähtien. Mattihan palasi Falunin MM-kisoista 1954 juhlittuna maailmanmestarina.

PHS:n ohella nykyistä kanta-kuopiolaista hiihtoa edustaa vuonna 1978 perustettu Kuopion Hiihtäjät. KuHi:nkin parhaisiin hetkiin ovat kuuluneet viestitapahtumat maakuntaviestissä ja Savon viestissä. KuHi:lla oli alkuvuosinaan pistää ladulle myös kyvykkäitä nuorten joukkueita  kansallisella tasolla.

Nykyiseen Kuopioon kuuluu jo joukko muitakin hiihtoseuroja kuntaliitosten seurauksena: Riistaveden Urheilijat, Karttulan Urheilijat, Maaningan Mahti ja Nilsiän Nujakka. Näillä kaikilla on tänäänkin vahvaa hiihtotoimintaa.

                                                  ***

Hiihtäjätkin ovat omia persoonallisuuksia, niin kuin tiedämme. Ja jos heistä löytyy vielä humoristin ”vikaa”, niin sen parempi.

Tämän päivän edustushiihtäjistämme Heikkisen Matti kuuluu heihin.  Kun häneltä kysyttiin tämän talven Tour de Skinin kolmenkympin jälkeen, että miltä  hänestä tuntuu olla etapin paras suomalainen 20. sijallaan, niin Matti vastasi tähän: ”En hiihdä Suomen ykkössijasta, vaan globaalissa maailmassa.”

Mattihan sanoi siinä  suuren totuuden, sellaisen, joka hipaisee maailmankaikkeutta, koko universumiamme.

Kuvitelkaamme: jos olemme vaikka Kuussa (no ei ihan vielä mutta kohta) ja katselemme sieltä kirkkaalla ilmalla Maahan päin, tänne meidän kivikautisille  alkusijoillemme, niin emmehän me ajattele silloin Maata sen valtioina ja niiden rajoina – emme, vaan ajattelemme Maan asukkaita maapallolaisina, yksilöinä omissa arkisissa puuhissaan.

Matti Heikkisen hiihtokin oli – niin kuin hän itse sen sanoi – vain yhden maapallolaisen hiihto, yhden globalihiihtäjän puserrus.

Ja Matti sanoi sen noin selkeästi ja ymmärrettävästi – jospa urheilutoimittajatkin sen ymmärsivät tuolla Tour de Skinin kiertueella!

- - -

(Tähän juttuun liittyvä kuva kertoo hiihtotyylistä ja välineistä 50-luvulla. Arkistokuvassa Martti Juopperi).