Soutukesä päätökseen

Risto Hirvonen

 

Kaksi venettä halkoo peräkanaa Kallaveden pintaa, kun etenemme Neulaniemen vartta eteenpäin.

Airojonot kuopaisevat samassa tahdissa vauhtia järvenpinnasta. Vauhdin huomaa, kun verkkojatojen liput vain vilahtavat ohitsemme.

Tuuli on myötäinen ja joku sanoo, että laineen korkeus on nyt passeli. Puijon tornin hahmo pienenee matkan edetessä pitkää järvenselkää. Jostakin kesämökin ikkunasta vilkutetaan, kun olemme kaartamassa kahden saaren väliseen salmeen.

                                                       ***

Olemme KuHi:n soutajien järjestämällä retkellä – tavallaan hyvästijätöllä tämänkertaiselle soutukesälle.

Ja nyt olemme tulleet päätepisteeseemme, Kaijansalon jykevähirsiselle laavulle. Tervantuoksuiset lastut ovat saaneet nuotioloimun hetkessä aikaan. Makkara tikunnokassa maistuu ja nokipannun nokasta  kahvi tuoksuu.

Sen huomaa, että soutuporukka on hitsautunut yhteen: juttu lentää nuotion ympärillä, eikä naurun aiheita tarvitse hakea.

Kerrataan vielä kesän soututapahtumia. Itse kilpailuihin osallistumisia oli tällä erää kaksi: kakkossija Parkkolansaaren souduissa ja viides sija Sulkavan 60 km:llä.

Mutta koko kesä kuitenkin soudettiin; parikin kertaa viikossa lähtivät veneet vesille entisen asevarikon rannassa olevasta KuHi:n tukikohdasta.

Mutta entä ensi kesä'? Onko KuHi:n soutu laajenemassa?

Tuollaiset kysymykset pulpahtivat pinnalle, kun Lehtelän Matti arvioi, että kahden kirkkoveneen lisäksi  tarvittaisiin vielä parisoutuvene. Se tulisi sekä harjoitus- ja kilpailukäyttöön että varattavaksi sitä tarvitseville.

Seuran ympärille onkin kehkeytynyt työpaikkaporukoita, jotka ovat tehneet KuHi:n kirkkoveneillä omia souturetkiään.  Ja mikä ettei – se on omalta osaltaan lisännyt soutuharrastusta kuntoilumuotona Kuopiossa.

Veneen hankinta on aina isohko juttu. Hyvästä käytetystäkin on pulitettava jokunen tuhat eroa. Voisikohan tähän heittää ajatuksen ilmaan: jos kenties olisi halukkuutta,  mistä suunnasta tahansa, osallistua KuHi:n kolmannen veneen hankintaan, niin tällainen tuen ilmaisu otettaisiin varmasti vastaan!

Ja samaan hengenvetoon: KuHi:n soutuharjoitukset ovat aina avoimet uusille kokeilijoille. Heille voisi sanoakin: kirkkoveneen menoa on komeaa katsella rannaltakin käsin, mutta kun astut itse veneeseen ja otat airon omiin käsiisi, olet vauhdin tunnelmassa vielä paremmin mukana. Ja huomaat jo toisella kerralla, että jotakin uudesti syntymistä on sinussa tapahtunut. Näin väitetään, eikä kukaan ole sitä väitettä vielä kumonnut!

                                             ***

Olemme Kaijansaaren nuotiotulien ääreltä lähdössä paluumatkalle. Tuuli on nyt vastainen, mutta taas vilahtavat verkkopoijut, kun ohitamme ne. Ilta on ehtinyt hämärtyä ja ounastelee kesän loppua ja syksyn alkua.

Tämäkin kesä on siten kääriytymässä pakettiin. Ja veneet pääsevät levolle odottamaan uutta suvea. Mutta niinhän tekevät soutajatkin – pääsevät odottamaan uutta soutukesää.

Heippa vaan entiselle!