Seinälehden kertomaa

Risto Hirvonen

”Meidän naisten tulisi tietää mikä on tehtävämme. Tärkeimmäksi elämän tehtäväksi lasken oman itsemme kasvatuksen. Kunpa siihen kykenisimme, niin pystyisimme muuhunkin suurempaan työhön...”

Nuo sanat tulin aikoinaan poimineeksi muistiin Kuopion vanhimpiin urheiluseuroihin kuuluvan, Kuopion Riennon, kerhokämpän lehtiarkistosta Keihäskadun varrella. 1910- ja 1920 -luvuilta olleet seinälehdet olivat käsin kirjoitettuja ja piirrettyjä – sen ajan ”nettisivuja” seinältä luettavina.

***

Noissa yllä mainituissa sanoissa on paljon sanottu. Ne peilaavat sitä aikaa, kun työkansalla oli kädet täynnä työtä vailla riittävää lepoa ja vapaa-aikaa, eikä elämä muutoinkaan ollut aina helppoa tämän päivän mittapuun mukaan: asuttiin ahtaasti perheiden ollessa suuria, ja mahdollisuudet koulunkäyntiin ja opiskeluun olivat rajalliset.

Tuossa ajassa, sen silloisten probleemien keskellä, työväestöllä oli kuitenkin suuri halu ”kehittyä suurempaan”, kuten tuntematon seinälehden kirjoittaja tiivistää.

Nähtiin, että asioihin pitää tarttua ja pyrkiä niitä muuttamaan paremmiksi – myös oman itsensä kehittämisen kautta.

Viime vuosisadan ensimmäiset vuosikymmenet olivatkin yhteiskunnallisen heräämisen aikaa. Oli jo käyty 1905 suurlakko silloisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Lakko oli Venäjän keisarikuntaa vastaan, ja siihen osallistuivat yhdessä erilaiset yhteiskunnalliset tahot, myös työväestö huomattavalla panoksellaan.

Suurlakon tulokset olivat historialliset: Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä kansanedustuslaitos. Naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden, ja myös uuteen eduskuntaan valittiin ensimmäiset 19 naiskansanedustajaa.

***

Työväestön keskuudessa alettiin myös perustaa omia yhdistyksiä aina raittius- ja urheiluseuroja myöten. Urheiluseuroissa ei vain urheiltu, vaan niissä saattoi olla myös henkisiä kulttuuriharrastuksia sekä opintotoimintaa, joissa perehdyttiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Kun Suomi omana valtionaan juhlii ensi vuonna sataa vuottaan, niin näitä ihmisiä meidän tulee muistaa. He asettivat aikanansa tavoitteet turvatumpaan elämään, kuten esim. koulunkäynnin ja opiskelun tasavertaisiin mahdollisuuksiin kaikille.

Tuo tavoite on sittemmin toteutunut, kun vain pidämme jatkossakin koulutusjärjestelmästämme huolta, emmekä kavenna sen edellytyksiä. Myös muutkin vuosikymmenten aikana saavuttamamme uudistukset ovat alun alkaen syntyneet työkansan tarpeista lähtien.

***

Vanhoja seinälehtiä selaillessani putkahti esiin eräs mielenkiintoinen seikka: noita lehtiä oli ollut kokoamassa ja toimittamassa mies nimeltään Tatu Pekkarinen.

Hänethän me tunnemme vielä tänäänkin – hänen kuplettisanoituksistaan, joita kuulee radiosta tuon tuosta. Hänen tunnetuimmat sanoituksensa ovat ”Väliaikainen”, ”Kaunis Veera” ja ”Pieni sydän”.

Tatu Pekkarinen osallistui nuoruusvuosiaan täällä Kuopiossa urheilutoimintaan ennen muuttamistaan muiden siirtosuomalaisten mukana Amerikkaan. Hän oli syntynyt Kuopiossa 1892 ja kuoli Helsingissä 1951.

Kuunnelkaamme Tatun kupletteja – ne ovat jääneet elämään.