Onnea, Aaro!
11.3.2015
Risto Hirvonen
Merkkipäiviä tulee ja menee itse kunkin kohdalla, kun aika kulkee eteenpäin. Mutta tällä erää katse tarrautuu erityisesti päivämäärään 24. maaliskuuta tänä vuonna.
Tuon päivämäärän takaa löytyy merkkihenkilönä Aaro Nokela, KuHi:n perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja, jolle ikävuodet pyöristyvät kahdeksaankymmeneen.
On miehiä ja naisia, jotka elämässään ovat olleet ja ovat monessa mukana. Heihin kuuluu Aaro. Hänellä on työelämän puolelta pitkä ura rakennusmestarin suunnittelu- ja valvontatehtäviä sekä urheilun ja liikunnan puolelta omaa osallistumista laajalla sektorilla.
Aaron kanssa puheet tahtovat tietysti kääntyä urheiluun ja seuratoimintaan, mutta voivat aiheet olla myös muissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä – vaikkapa niissä vuosissa, kun pienviljelystiloilla jouduttiin toimeentulon eteen tekemään työtä liiankin kanssa, jo nuoruusiässä. Tästäkin Aarolla on omakohtaisia kokemuksia kotipaikaltaan Oulaisissa tuolla Pohjois-Pohjanmaan puolessa.
Sieltä hän nuorena miehenä on saapunut Kuopioon opiskelemaan ja sitä kautta tätä savolaista kaupunkia rakentamaan.
Täältä löytyivät myös urheiluseurat Riento ja Elo, joiden jälkeen Aaro hiihtomiehenä tarttui ajatukseen perustaa Kuopioon uusi hiihtoseura. Ja niin Kuopion Hiihtäjät näki päivänvalon vuonna 1978. Sen jälkeinen aika onkin sitten historiaa...
***
Noihin, nyt jo taaksepäin katsottaviin vuosiin, on Aaron kohdalla ollut omakohtaista osallistumista erityisesti hiihtoon sekä myös juoksuradoilla keskimatkoille, mutta varttuneemmalla iällä ”löytyi” vielä kävelykin. Siihen mies antautui niin, että KuHi tunnettiin pian kävelijöistään ympäri maata.
Aaron itsensä kävely jatkui Kalevan Kisojen kautta veteraanisarjoihin, joiden SM- ja ME-tulokset ja ennätykset alkoivat tutista hänen askeleittensa alla. Taitaanpa olla hänen nimissään joitakin ikäluokkien ennätyksiä vieläkin.
Kävelystä puheenollen muistan, kun yhden kerran Aaro tuli ja näytti piirrostaan: - Katso ravihevonen on hyvä esimerkki puhtaasta kävelystäkin. Se ravatessaan askeltaa suorasti etujaloillaan maahan, selvitti Aaro. Ja todentotta näinhän se tekee, kun katsoo ravikilpailuja tv-ruudustakin. Tästä huomiosta oli Aarolle itselleen se merkitys, että häntä ei taidettu liputtaa juuri milloinkaan radalta ulos.
Yhden kerran taas, jo runsaat kymmenen vuotta sitten, Aaro näytti lenkkareitaan, kun oli ollut lenkillä liukkaalla talvikelillä. - Katso, väänsin kenkien ulkopohjaan ruuvit eikä askel enää liukastu.
Tuo tapaus tuli mieleen, kun juuri äskettäin kerrottiin lehtiuutisena, että on keksitty liukkaisiin keleihin nastapohjainen kenkä. Mikä uusi keksintö se on, kun Aaro keksi sen jo vuosia sitten!
Noista oivalluksista vielä: ennen aikaan kun hiihtokisoissa ei ollut vielä käytössä sähköistä ajanottoa, niin KuHi:ssakin pyöritettiin kisoja Aaron kehittämällä käsiajanotolla. Se vaati lippua ja lappua sekä monta käsiparia kilpailuaikojen ylösottamiseen ja loppuaikojen laskemiseen. Mutta kyllä se toimi ja toimii vieläkin tarvittaessa – vieläpä silloinkin vaikka sähköt pimenisivät!
Aaron tekemisistä tohdin tässä ottaa vielä yhden esille. Se on ikään kuin seuratoiminnan ydintä. Muistan hänen kerran maininneen, että jos joutuu urheiluseuran jostakin tehtävästä luopumaan tai siirtymään toiseen tehtävään, niin tämän luopujan olisi hyvä hankkia tilalleen ehdokas jatkajasta, jolloin seuran toiminta voi rullata eteenpäin.
Kun sitten KuHi:n puheenjohtajan paikalla tapahtui ensimmäinen vaihdos Aaron siirryttyä sihteerin tehtävistä puheenjohtajaksi Uuno ”Uka” Nurmikannan jälkeen, Aaro tuli luokseni ja sanoi että sinun tulisi nyt ottaa sihteerin hommat. Tulin ottaneeksi.
***
Tässä onnittelut Aarolle koko KuHi:n porukalta!
Ja kas, Aaron kilpailusarjahan vaihtuu nyt samalla kahdeksaankymppiin, ja vaikkei uusia tulosnoteerauksia enää syntyisikään siinä tahdissa kuin ennen, niin entiset puhuvat puolestaan.
KuHi:n toiminnan tunnus ”Liikuntaa läpi elämän” sopii seuran perustajan ja kunniapuheenjohtajan merkkipäivään parhaimmalla tavalla!