Onko lähdettävä kävelemään?

Onko lähdettävä kävelemään?

Niin itsestään selvästä asiasta kuin kävelystä voi löytää vielä  uutta. Ajatellaanpas: käynpä kävelylenkillä katsastamassa sitä yksikseen jäänyttä harmaata entisaikojen kivimyllyä ja kuulostelemassa sen alitse juoksevaa kevään puroa. Tai: nyt on vain lähdettävä kävelemään, muuten ei näytä tämä päässä pyörivä pulma ratkeavan...

Ja kas kun olet näin tehnyt, oletkin saattanut löytää kävelystä sitä, jota olet tarvinnut: fyysisen kohennuksen lisäksi jotakin henkistäkin.

Kun kävimme aikoinaan joskus 80-luvulla Kuopion yliopiston rehtoria Osmo Hännistä pyytämässä Kuopion kuntoviikon suojelijaksi, niin hän sanoi että kävely on parasta liikuntaa - hiihtämisen ohella.  Hän lisäsi vielä: parahultainen kävely eli kullekin sopivanoloinen.

Voidaanhan sanoa niinkin, että kävelyssä on ihmisen koko historia: ensimmäiset askeleet ja ne viimeisetkin...

                                         ***

Herätys kuntoliikkumiseen tapahtui 60- ja 70-lukujen tienoilla. Tällöin huomattiin, että ihminen tarvitsee työn vastapainoksi liikuntaa. Silloinhan elettiin  pakkotahtisen tehdastyön aikakautta liukuhihnoineen.

Ihmiset lähtivätkin liikkeelle, kun heidät siihen herätettiin. Asialla olivat myös kuntourheilujärjestöt - niitä toimi maassa kaksi valtakunnallista, joiden jäsenyhdistykset alkoivat järjestää liikuntatempauksia ympäri maata sekä tuottaa tietoa liikunnasta. Muistan esim. Työväen kuntoliiton yhden tunnuksen näiltä ajoilta. Se oli "Kävellen kuntoa".

Miksei vielä tänäänkin voitaisi järjestää kävelytapahtumia tässä hengessä ja tarkoituksessa. Kävelyhän on liikunnan muoto. jossa on vain edullisia puolia. Siitä ei ole laskuakaan kenellekään - niin simppeliä!

Eikun kävelemään yksin tai yhdessä - vaikka niille nyt soliseville kevätpuroille.

                                          ***

Kävely on myös kilpailulaji niin kuin hyvin tiedetään - todella vaativa laji kun asetutaan eritoten  50 kilometrin lähtöviivalle.

Suomi on kuulunut tunnettuihin kävelymaihin, vaikka näistä parhaista ajoista on sittemmin taannuttu aika paljon, niin saavutusten kuin harrastajamäärienkin suhteessa. Nousukausi alkoi Reima Salosen kävellessä Euroopan mestaruuden Ateenan kisoissa vuonna 1982. Matkana oli 50 kilometriä, jolla taivassalolainen kalastaja oli saavuttanut jo sitä ennen MM-pronssia 1976 Malmössä.

Sari Essayah - nyt oman puolueensa puheenjohtaja ja Suomen edustaja KOK:ssa - kuului niin ikään aktiiviaikanaan suomalaisen kävelyn nostattajiin. Hän saavutti maailmanmestaruuden Stuttgartissa vuonna 1993 10 km:llä. Sitä ennen 1991 oli tullut jo MM-pronssia Tokiossa, ja hänen menestyksekäs kävelytaival huipentui EM-kultaan Helsingissä 1994.

Suomalaiseen kovaan kävelykolmikkoon kuului tietysti Valentin Kononen MM-kullallaan Göteborgissa 1995 sekä EM-hopeallaan Budapestissa. Ne noteerattiin maailmalla  huomattaviksi kansainvälisiksi saavutuksiksi.

Muistammehan Göteborgin kävelyn, kun Kononen tavoitti viittäkymppiä siihen asti johtaneen kiinalaisen. Ohitusvaiheessa Kononen loi sellaisen katseen kiinalaiseen, että nyt mennään! Kiinalainen yritti vastata, mutta hetken päästä kadunvarsiyleisö näki miehen kellahtavan radalle selälleen.  Kononen ei jäänyt enää sitä katsomaan, vaan jatkoi maaliin maailmanmestarina!

Kononen oli armoton treenaaja. Sen totesimme mekin, jotka olimme Väinölänniemellä aloittelemassa piirinmestaruuskävelyjä. Paikalle ilmestyi myös Kononen ja kysyi saako hän kävellä kilpailun ulkopuolelle. Tietysti annoimme, ja kun Valentin oli kävellyt vauhdikkaat kierroksensa, mies kiitti ja lähti ajelemaan takaisin  Vantaalle, jossa hän edusti Korson Kaikua.

                                             ***

Jos taas kilpakävelyä katsotaan vähän lähempää, muistamme Lapinlahden Vedon kävelijät 80-luvulta, jolta ajalta  Essayahkin nousi lapinlahtelaisena suomalaisen urheilun tietoisuuteen.

Kuopiokin on antanut oman ilmeensä suomalaiseen kävelyyn, kun 90-luvun vuosina KuHi saavutti joukkuekävelyssä eri värisiä SM-mitaleita kahdeksana vuotena peräkkäin. KuHi:n joukkueessa kävelivät lajin herättäjän Aaro Nokelan lisäksi Tapani Niilonen, Arto Venäläinen ja Risto Räsänen. Ristohan nähdään vieläkin lähtövaatteen alla kun lähdetään kilpaa hiihtämään. Aaro on taas kävellyt omiin nimiinsä joukon kansainvälisiä veteraanimestaruuksia ja -ennätyksiä.

KuHi:lla oli noihin aikoihin kävelevä taloudenhoitajakin, kun Räsäsen Aino nähtiin kilpakävelyreiteillä. Nythän seuralla on hiihtävä taloudenhoitaja - Leinosen Mika; maailmanmestarikin veteraanihiihdon puolelta.

Suomalaiskävelijöillä oli 80- ja 90-luvulla oma lajiliittonsakin, Suomen kävelyurheiluliitto. Sittemmin se on yhdistynyt Suomen Urheiluliittoon, ja kilpakävely on nykyään  SUL:n yksi osa-alue.

Suomen kävelyurheiluliiton aikoina nähtiin Kuopiossa joukkuekävelyn SM-kisat, jotka KuHi järjesti Väinölänniemellä. Sen jälkeen joukkuekävelystäkin on Suomessa  luovuttu ja se on jäänyt historian lehdille.

Jos kävelystä haluaisimme tehdä yhteenvedon, niin eihän siinä voi tulla kuin yhteen loppupäätelmään: ihminen on kävellyt hamasta menneisyydestään lähtien (kun putosi puusta) ja on yhä matkalla kohti jotakin, jota sanomme tulevaisuudeksi.

RISTO HIRVONEN