Olympiarenkaiden alla

Tänä kesänä käydään EM-kisat jalkapallossa ja yleisurheilussa sekä huippuna Lontoon olympialaiset. Penkkiurheilija näyttääkin jo huutavan penkiltään: - Hunajata, hunajata koko mahan täydeltä! No, mikä ettei. Väheksymättä mitenkään jalkapalloilua ja sen eurooppalaista turnausta ja väheksymättä myöskään Helsingissä käytäviä yleisurheilun EM-kisoja, niin kuitenkin katseet kohdistuvat ennen muuta olympiarenkaisiin. Kisojen ketju on tähän mennessä ollut melkoisen hieno - se on sanottava - mutta onko noissa symbolirenkaissa vielä hohtoa ja hohdetta? Tätä kysymystä on  aika ajoin pohdittu, mutta kuitenkin samanaikaisesti aina uusiin kisoihin valmistauduttu. Onko siis vastattava myöntävästi, että olympiarenkaissa on edelleen hohtoa? Kyllä - muutoin olympiakisat eivät olisi niin suuren huomion kohteena kuin ne  ovat nytkin kaikilla maapallon kulmilla. Kisoja on kyllä kritisoitu niiden kasvamisen ja suurellisuuden vuoksi. Totta se, että pienillä kansakunnilla ei ole enää mahdollisuuksia anoa kisaisännyyttä. Suomi vuoden 1952 isäntänä taitaa jäädä tässä mielessä viimeiseksi saarekkeeksi olympiakisojen historiaan. Mutta tuo kisojen kasvaminen ei ehkä sittenkään ole huono asia: uusien maiden ja uusien lajien tuleminen kisoihin korostaa entisestään kisojen ideaa kansakuntien kohtaamispaikkana urheilun areenoilla. Tuohon keskinäiseen kilvoitteluun perustui myös ranskalaisen Pierre de Coubertin sanat, kun hän nykyaikaisten olympialaisten isänä Ateenassa 1896 lausui: Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin! Ehkä noihin sanoihin voisi tänä päivänä vielä lisätä: suvaitsevammin kaikkien ihmisten kesken ja pontevammin maailmanrauhan tähden.                                              ***
 Suomi on ollut urheilun suurmaita olympiakisojen alkutaipaleella niin kuin hyvin tiedämme Paavo Nurmen, Hannes Kolehmaisen ja monien muiden suomalaisvoittajien suorituksista viime vuosisadan puolella. Tänä päivänä, kun urheilumaailma on jo toisenlainen, Suomi viiden miljoonan asukkaan kansana ei voi enää saada Kuuta taivaalta. On tyydyttävä vähempään ja oltava siitäkin tyytyväisiä. Vaikka tuota Penkkiurheilijan hunajaa suomalaisurheilijoiden suorituksista onkin vähemmän purkissa, se ei merkitse sitä, ettemmekö olisi edelleen urheilukansana mukana muiden joukossa. Ja voisiko olla niin, että me täällä omassa keskuudesamme elämmekin uuden aamunkoiton, uuden murroskauden kynnyksellä? Meillähän on täällä jo jonkin aikaa ollut koolla "viisaiden miesten ja naisten" ryhmä pohtimassa uudenlaisia näköaloja edustusurheilumme tulevaisuuden eteen. Tuon ns. urheilun muutosryhmän pitäisi piakkoin antaa konklaavistaan savumerkkejä siitä, millä keinoin ja menetelmin on tarkoitus lähteä pontevammin liikkeelle. Odotamme noita merkkisavuja.                                          
                          ***                        
Mutta, se mikä tässä asiassa tulee myös mieleen, on Suomen olympiakomiteassa pian tapahtuva pääsihteerin vaihdos.  Uusi pääsihteeri, mies nimeltään Mika Sulin, on ainakin allekirjoittaneen mielestä puhunut liikunnasta ja urheilusta varsin ymmärrettävällä tavalla. Hänen mielestään urheilumme organisaatiot eivät niinkään kaipaa monimutkaisia uusia rakennelmia, vaan tärkeintä on, että huipulle tavoittelevista urheilijoistamme pidetään parempaa huolta; heidän kaikkinaisesta tukemisestaan. Tässä on paljon parantamisen varaa. Ja tietysti myös siinä, että osaamme ottaa oikeat suuntaviivat tulevaisuutta päin. Toinen lähtökohta - ja ehkä vielä tärkeämpi - Mika Sulinin ajattelussa tuntuu olevan, että koko suomalainen kansa pitää saada liikkumaan: liikuntakulttuuriamme pitää viedä yhdessä eteenpäin. Muutoin ei ole niitä lahjakkaita nuoriakaan, joista voisimme valmentaa tulevia edustusurheilijoitamme olympialaisiin ja muihin kansainvälisiin koetoksiin. Sulin nostaakin esiin ongelman, joka ei ole vain Suomen, vaan koko läntisen maailman: miten me saamme nimenomaan nuoret liikkumaan? Siinä onkin tehtävien tehtävä mistä on lähdettävä liikkeelle: valmennus-  ym. muut kysymykset seuraavat sitten perässä. Näillä ajatuksilla Sulin on tullut esiin Olympiakomitean uutena tulevana pääsihteerinä. Mies vaikuttaa energiseltä ja intoa hänessä tuntuu olevan riittämiin. Senpä vuoksi ei kun mies hommiin!                                          
                               ***                                     
Ja hei sinä Penkkiurheilija siellä penkillä hunajapurkkinesi: - Ala liikkua sinäkin!
Lähde: Risto Hirvonen 21.5.2012