Mikä muutos - mikä muuttuu?

Mikä muutos - mikä muuttuu?

Maailma on tällä hetkellä suurempi kysymysmerkki kuin ehkä  milloinkaan. Mitä tuleva kehitys tuo mukanaan  - mitkä ovat sen seuraukset tulevaisuudessa?

Jyräävätkö meitin digitalisaation vallankumous ja robotit, jotka ovat jo liikennettä suunnittelemassa ja häärivät pian sairaaloiden leikkaussaleissakin.

Ja tämä on vasta alkua! Ja mitä ihmiselle itsellensä käy?

Paradoksaalista on se, että vaikka digitaalinen maailma robotteineen ja uusine työtapoineen näyttäisi helpottavan  ihmistä ja antavan hänelle  uusia mahdollisuuksia, se voi viedä kehitystä myös taaksepäin.

Tällainenkin mahdollisuus on tuotu esiin, jos ja kun palkkatyötä ei riitä kaikille, ja kun maailman väestö jatkaa kasvamistaan.

Työstä ja ruuasta tulee olemaan entistä suurempi kyse. Tässä ollaan inhimillisen elämän suurimmissa uhkatekijöissä, jotka lisäävät pahimmillaan eriarvoisuutta ihmisten kesken.

Myös digitalisaation itsensä toimintakykyyn kohdistuu uhkatekijöitä. Mitä tapahtuisikaan, jos tietoverkot lakkaisivatkin yht´äkkiä toimimasta kyberhyökkäysten seurauksena tai jostakin muusta syystä? Silloin pysähtyy kaikki, ja tietoa ja toimintoja kuljettavat verkostot  kaatuvat päällemme. 

Ihmisen on kuitenkin muuntauduttava uusiin ja toisenlaisiin olosuhteisiin, sillä aika ei pysähdy. Onhan näin pakko nähdä, kun jo viisivuotiaat ohjelmoivat pelejään ja juttujaan; ovat jo sen maailman ovilla, jotka johtavat uudenlaisiin työtapoihin, tuotteisiin ja palveluihin. 

Mutta on myös sanottu, että tässä automaatioyhteiskunnassa ei tule riittämään palkkatyötä kaikille, ja silloin joudutaan palaamaan omavaraistuotantoon eli valmistamaan välttämättömät elämän edellytykset itse: viljelemään maata itse ja ottamaan elämä muutoinkin omaan  haltuun. Ja tämähän on juuri se kuva, joka meillä on maaseutuelämän kaudelta ennen teollista vallankumousta runsaat sata vuotta sitten.

Maailma ei siten näytä tulevan valmiiksi digikaudellakaan. Historioitsija Juha Siltala on arvioinut, että tulevaisuudessa ihmiset joutuvat uudella tavalla lähestymään toisiaan; ottamaan turvaa toisistaan. Eikä vain köyhempi väestö, vaan myös keskiluokka, joutuu luopumaan ja luovuttamaan. Harrastukset, luonto ja ystävät tulevat olemaan entistä tärkeimpiä asioita tulevaisuudessa.

Sosiaalinen pääoma ja omavaraisuus - siinäkö sitten turvaportaat tulevaisuuteen? Näin näyttää, jos haluamme uskoa ennenkokemattomaan  muutokseen.

Suuremmin on kuitenkin vielä uskottava tänään tähän päivään. On uskottava nuorisoon ja  uusiin sukupolviin. He tulevat sittenkin loppukädessä rakentamaan maailmaa. Heillä tulee olemaan se tieto, jota meillä ei vielä ole. Toivon mukaan heillä on myös  oikeudenmukaista ymmärrystä, jolla avitetaan vähäosaisempaa kansanosaa pysymään  mukana. Roboteista ei ole näiden merkityksien havaitsemiseen eikä valintojen suorittamiseen.

Tässä ei voi tulla muuhun päätelmään kuin siihen, että koulutus on tämän päivän ja huomisen a ja on. Sillä se, mihin tulevaisuus antaa jo tänään  vastauksen, on juuri tämä: vain kouluttautumisen sekä tietojen ja taitojen hankkimisen kautta voimme astua tulevaisuuden uusille rappusille alkavana uutena Suomen 100-vuotiskautena.

RISTO HIRVONEN