Liikunnan uudet askeleet?

Risto Hirvonen

 

Suomen lakien pitkään jonoon kuuluu myös liikuntalaki. Sitä on tarkoitus nyt uudistaa – jälleen kerran.

Lehtitietojen mukaan uudistuksen henki on se, että kuntalaisia halutaan kuunnella tarkemmalla korvalla.

Liikunta halutaan nähdä laajemmassa perspektiivissä kuin on nähty tähän mennessä. Kun asuinalue on liikunnallisesti toimiva, se houkuttaa liikkumaan ja lisää asukkaiden viihtyvyyttä. Ja parantaa vielä asuntoalueen imagoakin.

Tällaisin suuntaviivoin ja tavoittein uuden lain tulisi astua voimaan ensi vuoden alussa – ikään kuin uudemmin askelin eteenpäin.

Mutta se mikä tästäkin lakiluonnoksesta puuttuu, on se puute, että se ei ulotu sinne missä sitä myös tarvittaisiin – tarvittaisiin määrätyin osin työelämän pariin. Siellä kun ei voida hyvin.

Tästähän tuli hiljattain ajankohtaista tietoa, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan joka kolmas suomalainen ei usko jaksavansa työssä eläkeikään asti.

***

Mutta miten liikunnalla tätä asiaa voitaisiin auttaa, työpaikalla jaksamista?

Siinäpä kysymys, mutta kas, siihen on ehkä vastauskin olemassa jos se vain kaivettaisiin esiin: työpaikan terveystunti.

Elettiin nimittäin 80-luvun alkua, kun kuopiolainen lääkäri Valto Räsänen kehitti idean palkallisesta työpaikan terveystunnista.

Valton ideana oli, että työpäivään kuuluisi terveystunti taukojumppineen ja muine liikuntahetkineen sekä keskusteluineen terveysongelmista ja työyhteisön arkipäivää mahdollisesti hiertävistä kysymyksistä.

Terveystunnin tavoite oli Valton papereissa kauniisti ilmaistu: Terve, luova ihminen yhteisössä.

Valto kiersi työnantajien ja työntekijöiden liittoportaat puhumassa asiastaan, jotta se pääsisi työehtoneuvottelujen pöydälle. Saipa hän jo käytännön kokeilujakin aikaan joillakin suuremmilla työpaikoilla.

Mutta tässä kävi niin kuin monasti hyvillekin ideoille käy – se kaatui rahaan. Maksajaa ei tuolle terveystunnille löytynyt, vaikka sitä kiitettiin. Työn tehokkuus oli silloin kaikki kaikessa niin kuin se on tänäkin päivänä.

Ei nähty silloin eikä nähdä vieläkään, että työntekijän jaksaminen ja viihtyminen työssään pitäisi olla se ensimmäinen ja tärkein asia, joka sitten kantaa kaikkia eteenpäin.

Valto Räsäsen kehittämä idea periaatteineen ja suosituksineen oli silloin ja on vieläkin hieno – niin hieno että voimme vielä odottaa jossakin tulevassa aamunkoitossa sen ylösnousemusta.

Kertoohan tuo THL:n tutkimus siitä, että eläkeikään ei nykyisellään jakseta. Ja kuitenkin työurien pitäisi olla vieläkin pidempiä.

Pitääkö meidän jäädä odottamaan vielä aikakautta, jolloin robotit tekevät kaikki ikimaailman työt...?

***

Tästä kaikesta voimme huomata, ettei liikuntalaillakaan päästä työelämän sisälle. Siellä toimitaan omilla säännöillä ja sopimuksilla.

Siksi liikuntatoiminta nähdään ihmisten vapaa-aikaan liittyvänä. Ja tätä toimintaa ohjaillaan ja liikuntapaikat rakennetaan yhteisillä verorahoillamme.

Hyvä kuitenkin, että uudessa liikuntalaissa maailma nähdään vähän laveammin kuin ennen – leveämmistä ikkunoista.

Meidän asukkaiden asia on taas se, että jos haluamme asuinalueellemme pallokentän tai kuntoradan, niin nehän voivat sinne ilmestyäkin.