Liiku – nostat Suomen nousuun!

Risto Hirvonen

Pohjois-Savon Liikunnan  toiminnanjohtaja Risto Kovanen sanoo lehtijutussa havahtuneensa siihen, että suomalaisten liikunta on yllättävän huonolla tolalla.

Hän on huomannut UKK-istituutin tutkimuksesta, että ihmisten liikkumattomuus maksaa Suomelle 1-2 miljardia euroa vuodessa sairaus- ja hoitokuluina.

Jos summa suhteutetaan Pohjois-Savoon, ”Kovasen omaan valtakuntaan”, niin sen osuudeksi tulee viitisenkymmentä miljoonaa.

Isoja ovat hoitokulut. Jospa  ”liikunnan keinoilla”  niitä voitaisiin supistaa ja samalla avittaa Suomea pois nykyisestä taloudellisesta kurimuksesta. Toivotaan, toivotaan!

On hyvä, että urheilujohtaja on myös tilanteen huomannut, sillä urheiluseuratkin voisivat enemmän tehdä niin sanotun tavallisen kansan kuntoliikunnan eteen.

Urheiluseurojen oma jäsenjoukko on kyllä suhteellisen aktiivista liikkumaan, mutta liikkumattomat ovat porukkaa, joiden aktiivisuus on pudonnut lähelle nollaa syystä tai toisesta. Heidän eteensä pitäisi jotakin tehdä.

Risto Kovanen patistelee monenlaisia tahoja yhteiseen rintamaan liikunnan etenemisen puolesta, kuten kyläyhdistyksiäkin ja ammattiosastoja. Hän näyttää mielessään kaavailleen, että Pohjois-Savossa alettaisiin viettämään joka vuosi liikunnallista viikkoa.

Mikäpäs siinä – tässä ajatuksessa palattaisiin niihin aikoihin, kun kuntotapahtumia todellakin järjestettiin ympäri maata. Se oli 60-80 -lukujen aikaa, jolloin Kuopiossakin vietettiin vuosittain varsin monipuolista syksyn kuntoviikkoa  urheilu- ja ay-väen yhteisvoimin.

                                                   ***

Kuntolikunnasta jatkuva  puhuminen on jotenkin eriskummallinen aihe. Eihän siitä tarvitsisi oikeastaan puhua lainkaan. Sehän on maailman luonnollisin asia.

Kun ihminen sai kädellisenä olentona myös jalat alleen, hän  aloitti saman tien liikkumisen eli kuntoliikunnan. Jo hetinmiten! Ensimmäisen kävelylenkkinsä hän teki meren rantaan kalaa pyydystämään, ja siitä se alkoi.

Alkuihminen oli hyväkuntoinen, salskea kuin nuori varsa. Mutta niinpä hän tekikin päivänmittaisia kävelyjä jousi ja nuolet olallaan. Ravinto oli tuoretta ja terveellistä raittiissa ilmastossa nautittuna.

Mikä suurenmoinen elämä, kun siihen ei kuulunut ostoskeskusten hälinää, ei kassakoneiden kilinää eikä liikenteen melua – mitä nyt nuotioiden hämyssä tanssittiin ja musisoitiin...

On ihmeellistä, että me olemme tämän kaiken unohtaneet, omat juuremme. Ei liikunta ole sen kummallisempi asia kun on vain tahtoa lähteä liikkeelle. Sen alkuihminen osasi ja taisi – ei siihen ollut kukaan hoputtamassa ja neuvomassa.

Nyt pitää olla.

                                                     ***

Ja kun pitää olla hoputtajia, silloin on lupa asialla mielikuvitella – jospa jotakin näinkin tapahtuisi...

Vaikkapa näin:

Ajatelkaamme kesämökkiläisiämme, jotka ovat taas rantautuneet mökeilleen edessään joko rentouttava tai sitten työnhikinen kesä.

Eräs mökkiläisistä penkoessaan komeroitaan talven jäljeltä, huomaa virttyneet kumisaappaansa. Ne hän on jo heittämässä jätekuormaan, mutta ei heitäkään. Hän muistaa joskus lukeneensa saappaanheitosta ja sen MM-kisoistakin jossakin Leppävirran suunnalla – ja ihmetelleensä, että on sitä tässä maailmassa joka lähtöön, saapastakin viskomaan...

Mutta siinä ajatellessaan omia rapistuneita saappaitaan ja niiden kanssa tekemiään Lapin lakkareissuja, hän ottaakin äkisti toisen saappaista käteensä, astuu pihanurmelle ja viskaa sitä niin paljon kuin hartioista lähtee. Saapas lentää lepettaa ilmassa, ja naapuri aidan toisella puolella huomaa sen myös. Hän rientää heittäjän luo ja sanoo, että hänkin haluaisi kokeilla. Ja niin saapasrönttönen saa taas kyytiä.

Miehet nauraa hekottavat ja tuumaavat, että heitetään tulevanakin lauantaina. Ja saa tulla muitakin mukaan.

Kesän mittaan on joukko kasvanutkin ja mittatikkua siirretty eteenpäin heittojen pitenemisen myötä.

Eräänä syyskuisena iltana, kun miesjoukko (joku tuhti nainenkin nyt mukana) on taas koolla, heidän korviinsa kantautuu pääministerin radiopuhe: - Hyvät kansalaiset, minulla on hyviä uutisia. Suomi on nyt nousussa, kun kansa on lähtenyt liikkumaan ja kuntourheilemaan. Olemme voineet sulkea jo kaksi sairaalaamme ja leikata koulutusmäärärahoja entisestään, kun lääkäreitä tarvitaan vähemmän.

-  Noinko helposti se Suomi pääsikin nousuun? kysyvät miehet hölmöinä toisiltaan. Ja se ensimmäinen mies, joka oli löytänyt vanhat kumisaappaansa mökkinsä komerosta, jatkaa siihen:

-  Ja me olemme saaneet tuon kaiken aikaan!