Kysytäänkö KOK:lta?

Risto Hirvonen

Kun urheilusta puhutaan ammattina, niin lähinnä mieleen tulevat formulamaailma sekä jääkiekkoilu ja jalkapalloilu. On tietysti monia muitakin urheilun lajeja ja niissä tehtäviä, joissa tienataan se jokapäiväinen leipä jota tarvitaan.

Monet tavalliset suomalaisseuratkin toimivat jo jonkinlaisina työantajina, kun niillä on palkattua työvoimaa joko yksi henkilö tai useampi hoitamassa  seuran tehtäviä.

Tätä kehitystä on valtiovaltakin ollut avittamassa, myöntäessään palkkatukea nuorten ihmisten palkkaamiseen. Noita tehtäviä, joihin avustusta on haluttu myöntää, ovat olleet mm. seuratoiminnan ”juoksevien asioiden” hoito, varainhankinnan operoiminen ja erityisesti seuran harjoitustilaisuuksien suunnittelu ja ohjaaminen.

Joillakin paikkakunnilla tällä saralla on saavutettukin hyviä tuloksia, ja niiden ansiosta monet nuoret ovat saaneet työtä ainakin määrätyksi ajanjaksoksi. Tästä esimerkkinä on Varkaus, jossa kaupungin urheiluseurojen yhteiselin on Hannu Kiminkisen johdolla työllistänyt vuosien mittaan jopa sadoiksi nousseen joukon työtä tarvitsevia.

                                  ***

Urheiluseurojen tarjoama työ on ollut tarpeellista juuri siitä näkövinkkelistä, että nuorisotyöttömyys on pystytellyt Suomessakin huolestuttavissa luvuissa.

Se, mikä tätä palkkaamisen kehitystä on jossakin määrin jarruttanut, on byrokratia. Se on sitä papereiden pyörittämistä itseään. Myös seuran omat talous- ja toimintasuunnitelmat pitää olla nojassa  eteenpäin, sillä palkkatuki on tukea.

Jos nyt jollakin taholla näihin kysymyksiin herää mielenkiintoa, niin tietoa urheiluseuroille myönnettävästä palkkatuesta saa mm. netistä hakusanalla ”urheiluseurapalkkatuki”.

Palkattu henkilö, kun hän on tehtäviin sopiva, voi saada paljon aikaan sekä seuralle että myös  omalle itselleen työpolkunsa alussa.

Tähän asiaan liittyen oli äskettäin lehdissä uutinen, jossa kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki ilmoitti, että urheiluseurojen suoraa toimintatukea ollaan ensi vuonna lisäämässä miljoonalla eurolla eli viiteen miljoonaan. Tuota suoraa tukeahan myönnettiin ensimmäisen kerran tänä vuonna ja ensi vuonna sen määrärahaa lisätään.

Niinpä ministerille on annettava tunnustusta silloin kuin se ministerille kuuluu! Samalla tuo asia viestittää sen, että valtiovallan taholla urheiluseurat nähdään osana yhteiskuntaa – siis tärkeänä osana.

                                             ***

On tietysti sanomattakin selvää, että merkittävin sektori seuran pyörittämisessä on jäsenten varsinainen talkootyö. Sen varassa on satojen seurojen talous.

Ja talkootyöllä on myös muita arvoja. Kun puhutaan yhteisöllisyyden perään, haikaillaan ja kaivataan sitä vielä olevaksi, niin urheiluseurojen talkootoiminta edustaa vielä tuota ”vanhaa hyvää kansanperinnettä”.

Onkin perin outoja olleet eräiden tahojen mielenilmaisut, joissa talkootyön merkitystä on jossakin määrin vähätelty.  On mainittu, että tehtäviin esim. yleisötilaisuuksissa tarvitaan ammattimaisuutta harrastajamaisuuden sijaan.

No, kukin sanoo mitä sanoo, mutta vapaaehtoisuus on edelleen tämän kansakunnan suuri voimavara, näin etenkin urheiluelämässä. Ilman sitä olisiko mitään, tai kaikki bisnestä?

 Ja mitä tulee ammattimaisuuteen tässä yhteydessä, niin talkooväestä, tuosta vapaaehtoisesta joukosta, sitä löytyy vaikka millä mitalla. Nykypäivän talkoolaiset ovatkin juuri noita kokeneita kaiken tekijöitä niin kuin esim. järjestyksenvalvojat, jotka jo lain kirjaimen  mukaisesti ovat kouluttautuneet  tehtävänsä pätevyyteen.

Ja seurojen jäsenistöstä löytyy henkilöitä moneen muuhun lähtöön: on timpuria rakentamiseen, leipuria ja tarjoilijaa puffettiravintoloihin, poliisia liikenneohjaukseen, autonkuljettajaa kuljetuksiin, lääkäriä ja sairaanhoitajaa ensiapuun ja saattaapa olla vanginvartioitakin, jos heitä tarvitaan...

Onkin huomattava, että palkattu henkilökunta ja vapaaehtoiset eivät ole toki vastakkaisia toisilleen – päinvastoin. Ne voivat tehdä yhdessä suurenmoisia onnistumisia, niin kuin kokemukset kertovat esim. Kuopion maatalousnäyttelyistä ja kuninkuusraveista. Eikä Jukolan viestiäkään voitaisi ensi kesänä Vehmersalmella järjestää ilman talkoolaisten joukkoja.

Pikemminkin talkoolaisia tarvitaan entistä enemmän.

Asialla on myös ekonominen puolensa ja se on molemmille osapuolille positiivinen puoli: palvelujen tarvitsijat saavat edullista talkootyötä ja urheiluseurat kaivattuja roposia toimintaansa.

                            ***

Mitähän talkoolaisten tarpeellisuudesta sanoisi  KOK:n vasta valittu uusi puheenjohtaja, saksalainen Thomas Bach, jos soittaisi hänelle ja kysyisi tarvitaanko urheilussa vielä vapaaehtoisia? Olympiakisoissahan heidän osuuttaan on aina korostettu urheiluhenkeen ja sen perinteeseen kuuluvana asiana. Ja jos juhlapuheesta tämä näkemys puuttuu, se ei olekaan enää juhlapuhe.

Taidan soittaakin!