Kuopio hei, missä mennään?
5.1.2014
Kuopio hei, missä mennään?
Risto Hirvonen
Kuopion kaupungin nykyisessä hierarkiassa liikunta ja urheilu sijoittuvat Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueen nimikkeen alle.
Otsikko on ainakin hieno ja kertoo sen, että liikunta katsotaan hyvinvoinniksi siinä kuin kaupungin muutkin kulttuuripalvelut teattereineen, kirjastoineen ja orkestereineen. Kaikki ovat tuon otsikon alla: hyvinvointia kaikille!
Jos yksinomaan liikunnasta ja urheilusta puhutaan, kaupungin tehtävänä on huolehtia liikunnan edellytyksistä; rakentaa liikuntapaikkoja ja ylläpitää niitä. Tämä on kunnallisen liikuntatoiminnan johtava ajatus, kun taas itse toiminta kuuluu kuntalaisille itselleen; käytännössä urheiluseuroille ja muille liikunnallisille tahoille.
Mutta minkälainen on meidän kuntalaisten itse kunkin suhteemme kunnalliseen liikuntatoimintaan, sen suunnitteluun ja päätöksentekoon? Sanoisinpa tuohon, että aika hutera.
Seura-aktiivien, ainakin sihteerien tulee kyllä tietää, missä asioita hoidetaan, minne otettava yhteyttä, kun on kyse esim. kilpailupaikkojen varaamisesta jne. Ja tuo hyvinvoinnin ”pääasemahan” sijaitsee nykyisin Minna Canthin katu 24:ssa.
***
Mutta varsinainen kanssakäyminen kunnallisen hallinnon ja asukkaiden välillä on verrattain vähäistä monista syistä johtuen.
Meillähän Kuopiossakaan ei ole enää erityistä liikuntalautakuntaa, jolla olisi keskitetysti esim. liikuntapaikkarakentaminen hyppysissään. Meiltä on siten kadonnut välitön kosketus kunnalliseen päätöksentekoon, kun taas aikaisempina aikoina saatoimme kysyä tutulta lautakunnan jäseneltä, että miten se ja se hanke on etenemässä. Liikuntalautakunnan jäsenethän olivat tuolloin lähes poikkeuksetta seurojen omia toimijoita.
Nyt koko kaupungin ”hyvinvointi” sinfonikoista jalkapallopeijaisiin kuuluu yhdelle 11-jäseniselle hyvinvoininnan edistämisen palvelualueen lautakunnalle – huh kun on pitkä nimi muistettavaksi. Ja asiat pyörivät siellä isoina möhkäleinä, kun lautakunnan toimintakenttäkin on noin laaja-alainen.
Eikä lautakuntakaan ole itsestään suuremmin ääntä pitänyt, pysytellyt enemmänkin hiljaa tekemisistään. No, aina jotakin pullahtaa julkisuuteen, niin kuin nyt kaksi keskenään kilpailevaa Areena-hanketta Niiralassa.
Mutta tässäkin tapauksessa niistä on päästy julkisuudessa keskustelemaan vasta sitten, kun hankkeiden edustajat ovat itse niistä kertoneet ja näissä yhteyksissä kummeksuneet kaupunginjohdon menettelytapoja.
***
Kuopion talous on kriisissä. Toki näin on tilanne monessa muussakin kunnassa ja kaupungissa. Mutta yllättävää on, että Kuopio on kuulunut tähän joukkoon jo pitkään, vuodesta toiseen, ja nyt 20,50-veroprosentillaan. Se on jo Suomen ennätyslukuja ja merkitsee lisälaskua kaupungin asukkaille.
Kaupungin hallinto voi kuitenkin hyvin. Se on kasvanut kukoistukseensa viime vuosien aika: on päällikköä päällikön perään, johtajaa johtajan perään – puhumattakaan hallinnon ylimmistä kerroksista.
Toki riittävän suurta henkilökuntaa tarvitaan palvelujen tuottamiseen, sillä katuja hiekoittavat ja oppilaita opettavat vain ihmiset. Mutta onko tyhjäkäyntiä, joka ei tuota, vaan kasvattaa meidän yhteistä vajekuormaamme?
Tarvitaan ainakin nykytilanteen perinpohjaista tarkastelua ja tavoitteiden uuteen asentoon asettamista. Tarvitaan suoraan sanoen motivaatiota uuteen tekemiseen.
Tietysti meidän kuntalaistenkin tulisi osoittaa aktiivisuutta yhteisiin asioihimme: muonittaa omilla ehdotuksillamme virkakuntaa ja tehdä kysymyksiä luottamushenkilöille. Se on ehkä parhaimmillaan sitä toimivaa kunnallista demokratiaa, jota peräänkuulutetaan.
Oikean analyysin tämänkaltaisiin arkipäivän kysymyksiin saa aina parhaiten sellaisilta ihmisiltä, jotka tekevät oman työnsä niin hyvin kuin osaavat, mutta eivät voi olla huomaamatta, että systeemi toimii huonosti.
- Kyllä se pomo voisi itsekin ottaa tarvittaessa lumilapion käteensä, eikä vain valvoa selän takana!
Tuon repliikin satuin kuulemaan kaupungin omien työtehtävien piiristä. Jäin sitä miettimään ja mieleeni tuli tämä Kuopion kipuilu omassa talouden vajeessaan.