Kuntoilun apostolit

Lenkkarit jalkaan, askel tästä alkaa! Olkoonpa vaikka tuollainen lausahdus tähän alkuun, sillä syksyynhän tässä on edetty. Ja syksyllä on se vaikutus, että se inspiroi moniin asioihin, kuntoilemaankin. Kuntoilun apostolit lisäävät vielä: kun liikut säännöllisesti olet vedossa! Kuntoliikunnasta alettiin meillä Suomessa puhua joskus 70-luvun alussa. Terminä oli myös kansanurheilu - haluttiin kansa urheilemaan itsensä kanssa ja toistensa seurassa. Sitä ennen saatettiin pitää jopa hölmönä henkilöä, joka lähti työpäivän jälkeen vielä varta vasten vaikkapa lenkkeilemään. Eikä  varsinkaan maaseudun kyläraiteilla lenkkeilijöitä näkynytkään. Mutta sitten tulivat ensimmäiset apostolit ja sanoivat: liikkua pitää, muuten rapistumme. Silloinen aika oli monella tapaa ristiriitainen - kun päivän työ oli jo fyysisesti raskasta, niin pitäisikö vielä illalla lähteä itsensä kanssa "rehkimään"? Oikeastaan tehdastyön pakkotahtisuus liukuhihnoineen sysäsi ajattelemaan, että ruumis ja mieli tarvitsevat sittenkin palautumista. "Apostoleina" tämän viestin levittämisessä toimivat maahan syntyneet kuntoliikuntajärjestöt ja ylipäätään urheiluseurojen väki. Jos liikunta- ja urheiluväelle halutaan antaa jostakin asiasta erityistä tunnustusta, niin tässä se olisi enemmänkin kuin paikallaan. Yhteiskuntakin omine organisaatioineen tuli vielä perässä, kun vapaaehtoiset ihmiset kutsuivat jo järjestämiinsä kuntotapahtumiin.
                                     ***
Kuopiossakin oltiin hyvissä ajoin liikkeellä. Joukko urheiluseuroja yhdessä  työpaikkojen ammattiosastojen kanssa järjestivät Työväen kuntoviikon. Eikä se jäänytkään yhteen viikkoon, vaan ne jatkuivat lähes parikymmenen vuoden ajan. Mittavalla ohjelmallaan ne saivat valtakunnallistakin huomiota; syksyn alkuun sijoittuneen viikon aikana pyörivät työpaikkojen ja ammattiosastojen väliset lentopallo-, tennis- ja jalkapallopelit. Oli myös kuvasuunnistusta ja ohjattuja taukoliikuntahetkiä työpaikoilla - kaikki pyöri vapaaehtoisin voimin. Sittemmin tätä perinnettä on jatkanut Kuopion kuntoviikot. Muistuu tässä mieleen, kun kuntoviikon edustajat kävivät joskus 80-luvulla Kuopion korkeakoulun silloista rehtoria Osmo Hännistä pyytämässä viikon suojelijaksi. Hänninen tunnettiin jo silloin eräänlaisena kansanvalistajana - hän mieluusti puhui terveysteemoistakin ihmisten tavalliseen elämään soveltaen. Niinpä hän tuossa tapaamisessakin sanoi, että ihan tavallinen kävely on parasta kunnon hoitamista. Tähän hän vielä lisäsi: jokainen voi oman tilanteensa mukaan valita kävelyvauhtinsa, kun se on vain sellaista reippaanpuoleista eli parahultaista. Tuotapa ohjetta ei ole vielä kukaan tähän mennessä kumonnut - niin yksinkertainen ja selkeä se on ja perustuu ihmiseen itseensä: kävelevään ihmiseen. 
                                ***
Tänä päivänä kuntoilun pitäisi olla jo itsestään selvyys. Lääkäritkin antavat vastaanotoillaan potilailleen - ei aina reseptiä apteekkiin - vaan kuntoharjoittelua kolmasti viikossa. On myös kuntoilulaitoksia, lenkkeilijöille pururatoja, pyöräilijöille kevyenliikenteen väyliä sekä neuvontaa monenmoista. Ja aikaa myöten on myös huomattu, että luonto ihan itsenensä on mitä moninaisin "kuntosali" - ja ilman osallistumismaksuja. Merkittävää kehitystä on tietysti tapahtunut myös työn muuttumisessa - työpaikkojen olosuhteita on kehitetty eikä työ ole enää sillä tapaa fyysisesti raskasta kuin se on joskus ollut. Mutta kun työ voi nyt olla paljolti istumista ja näyttöpäätteen kanssa veivaamista, niin kas, ongelmat ovatkin uudenlaisia; selkää jumittaa ja hartianseutuja vielä enemmän. Ja kiire rassaa henkisesti; sairauslomatilastot eivät ole lyhentyneet, vaan paremminkin pidenneet. Siksipä olemmekin yhäti siinä pisteessä, että työpaikkojen olosuhteita tulee  edelleen parantaa - näin erityisesti sen henkiseltä puolelta, jotta työntekijä tuntee työnsä tärkeäksi ja että hän siinä viihtyy. Psykologit sanovatkin, että jo tällä tavoin saadaan sairaslomia pois. Apostoleita tarvitaan siten edelleenkin vähän sinne ja tänne - antamaan myös sysäyksiä vapaa-aikaamme. Huomaankin, että Suomen Työväen Urheiluliitto (TUL) järjestää tänäkin syksynä "tavallisten ihmisten" kuntokampanjan. Käytännössä asialla ovat urheiluseurat ja ne herättelevät sitä väestönosaa, jolla liikkeelle lähtö on ollut vielä tahmeanlaista. Kaikkea tällaista toimintaa vieläkin tarvitaan, jotta voisimme olla vähän ylpeitäkin itsestämme ja sanoa; tämän kansan jalka vielä nousee!
                               ***

Kuntoilumuodoista on tässä sivuttu oikeastaan vain kävelyä, vaikka niitähän on kuinka. Ja on voinut huomata, että mielikuvitus ja huvituskin on otettu mukaan: on kännykän heittoa, on  saapasrönttösen heittoa ja on kananmunan heittoa... Niinpä saanen minäkin tuohon listaan lisätä vielä yhden - omasta kokemuksesta. Tässä ohje: hae 50 kilon jauhosäkki ja täytä se  pilkotuilla saunan lämmityspuilla. Nosta tämän jälkeen säkki selkääsi ja kierrä sen kanssa kilometrin lenkki kinttupolkuja pitkin  kolme kertaa viikossa. Ja kas, huomaat käyneesi samalla myös selkähierojalla ilman laskutusta ja selkäsi on suoristunut koko pituuteensa! Mutta voihan nenä: tämäkin idis on jo ehditty ottaa käyttöön Sonkajärven eukonkantokisoissa - kuitenkin ilman säkkiä!
Lähde: Risto Hirvonen 14.9.2012