Kesän kiusaajat

Risto Hirvonen

Kesä on luiskahtanut jo lähes puoleen väliinsä ja eletään kesälomien hikisintä aikaa.

Näin on maan hallituskin käynyt vihreille niityille tai minne sitten onkaan.

Niityistä puheenolleen: pääministeri Sipilän on nähty heittämässä heinää seipäille, kertoo lehti. Mutta missä tarkoituksessa, siihen on lehdellä toinenkin selitys kuin itse heinänheitto.

Kun tulimme uutisen perässä vaivihkaa pellon laidalle ja kurkkailimme ympärillemme,  näimme pääministerin pyyhkivän hikeä otsaltaan, mutta ei se ollut tavallista hikeä. Se oli paniikkihikeä. Muutoin emme voineet selittää hänen hillitöntä heinähangon heiluttamistaan.

Hän näytti selvästi hakevan kosketusta paljaaseen maahan, tuohon ikiaikaiseen  suomalaiseen maankamaraan, joka on kokenut paljon ja josta on siinnyt myös oppi ja opetus nimeltään alkiolaisuus Santeri Alkion nimen mukaan.

Niin oli tämä pohjanmaalainen mies elänyt merkityksellisten tähtien alla, että profeettana oli nähnyt, että maakansan kunnia pitää kohottaa oikeisiin korkeuksiinsa.

Voimmekin vielä muistaa,  että alkiolaisuus ja maalaishenkisten Maalaisliitto olivat yhtä ja samaa pataa noina menneinä vuosikymmeninä ennen kuin kapaloista kääriytyi kepu eli Keskusta, joka ilmoitti jatkavansa alkiolaista perintöä. Tässä tätä suomalaista historiaa tältä kantilta katsotuna.

Mutta onko pyhä profeetta tässä nykyisessä pääministeripuolueessa unohdettu – onko alkiolainen oppi jäänyt unholaan, kun sen synnyttäjää ei enää mainita, eikä siihen nojata?

Nuo kysymykset näyttävät ravistelevan pääministeriä heinäpellolla pahemman kerran. Kiusaaja-Väyrysestä hän on jo päässyt eroon, kun Paavo on perustamssa ikiomaa puoluettaan, mutta Alkio kummittelee vielä hautojen takaakin.

Mutta mitä nyt  heinäpellolla tapahtuu? Sipilä on tökännyt hangon pystyyn ja istuutunut ojan reunalle hörppimään piimää peltisestä kannusta. Ja tapahtuu muutakin: nyt hän ottaa harmaan viime vuosisadalta peräisin olevan repun ja kaivaa sieltä pölyttyneen kirjan esiin – todellakin kirjan kesken heinänluomista! Mutta mekin saatamme nähdä, että sehän on Alkion testamentti nimeltään ”Maalaispolitiikkaa”.

Sipilä selaa kirjaa ja pysähtyy kirjan loppuosalle. Hän näyttää selvästikin hakevan johonkin kysymykseensä vastausta.

- Tuossa se on, Sipilä huudahtaa ääneen niin että mekin sen kuulemme pellon laidalle. - Noinko se Alkio-pappa on aikanansa kirjoittanut, tätäkö tarkoittanut: Kansan itsensä etu on sen tärkein etu. Älkäämme kansaamme unohtako ja sitä poljettako, älkäämme sen etua milloinkaan minkälaisin keinoin leikatko...

Leikatko?  Noinko on profeettamme testamentissaan kirjoittanut!

Selvästikin Sipilä käy nyt raamatullista Jaakobinpainia. Hänellä on riivaaja vastassa; hän on noussut jo pystyyn ja pyörähtelee sänkisellä pellolla  kuin vapaapainija. Meille sivustaseuraajille tulee ensimmäiseksi kuitenkin mieleen  jääkiekkoilija Mikael Granlund, joka voittoisassa Venäjä-ottelussa  teki samaan tyyliin ilmaveivimaalin. Siinäkin vastustajat olivat ilmaa vain.

Mutta Sipilän painissa on totisesti toisesta asiasta kysymys: hänen otsaltaan paistava hiki kertoo nyt identiteettihäiriöstä. Siihenhän on olemassa vain yksi lääke: tulla sinuksi asiansa kanssa.

Jätämmekin hänet tuon kysymyksensä pariin ja toivomme sille parasta, poistuessamme kesähelteisen heinäpellon laidalta.

                                                   ***

Mutta miten on valtiovarainministerimme Alexsander Stubbin kesä mennyt??

Aijjaijai!

Tuohon tv-urheilutoimittajan veretseisauttavaan huudahtukseen Miedon häviöstä pitää tässäkin yhtyä. Noin pitää huudahtaa Stubillekin, jonka puheenjohtajuus omassa puolueessa karahti karille suurenmoisen alkustartin jälkeen.

Mutta asioilla, dramaattisillakin, on puolensa. Ja Stubb ei ole turhaan valmentautunut tinkimättömäksi triathlonistiksi. Hän ui, pyöräilee ja juoksee yhteen perään niin kuin vain terästä oleva mies voi.

Hän ei nytkään kumarra mihinkään suuntaan, vaan katsoo suoraryhtisenä, kun hänen editsee Napoleon-Orpo ratsastaa valkoisella orhillaan joukkojensa kärjessä ruiskukkalippua heilutellen.

- Ratsastakoon vaan, siinäpähän näkee miten käy, miten sotapäälliköille lopulta käy, kuittaa Stubb näkynsä ja kerää päälleen arkivaatteensa.

Hän lähtee omille teilleen, niin kuin sanotaan, mutta nyt omalle polulleen, joka on jo jäänyt melkein unholaan. Kävellessään Stubb näkee Sipilän vielä huhkimassa heinäpellolla ja sanoo itselleen: - Heitelköön vain heiniään. Siellä se varsinainen syntipukki tähän koko tähän tilanteeseen.

Sitten Stubin editse juoksee äkkisiltään orava ja kirmaisee puuhun. Hän jää seuraamaan oravan touhuja, joita hän ei ole nähnytkään pitkään aikaan, ja  jatkaa sen jälkeen matkaa, mutta pysähtyy uudelleen: - Kuulenko minä oikein? Ovat ne, ovat kuin ovatkin heinäsirkkoja!

                                                      ***

Ulkoministerimme Soini on puolestaan tässä kertomuksessa suuri arvoitus. Hänestä kun ei ole minkäänlaista kesähavaintoa!

Onhan hän muulloinkin yllättänyt katoamisellaan, kun omissa porukoissa ovat tilanteet päässet kuumenemaan. Näinhän tapahtui viime vuoden kesällä, jolloin Soini katosi Pieliselle. Siellä hänen  sanottiin olleen itsensä kanssa mato-ongella kokonaisen viikon verran.

Mutta nyt kun hän on ulkoministerin virassa, niin hänen katoamisensa nousee kokonaan toiseen arvoon. Arvattavana ovat kaikki maailman saaret ja niemet ja niitähän riittää, vaikka voisimmekin olettaa löytävämme hänet esim. Naurusaarilta tai Havaijin kuumilta hiekkarannoilta.

Mutta kuten sanottu, havaintoja Soinista ole niin kuin on Sipilästä ja Stubbista.

Kiitos siitä heille – muutoin ei tästä jutustakaan olisi tullut mitään.