Isojako ja urheiluministeri!

28.4.2015

Risto Hirvonen

 

Kevät keikkuen tullut taas!

Tuo lausahdushan sopii uuden eduskunnan alkutaipaleellekin.

Käydäänpä kurkistamassa, mitä siellä nyt uudet edustajat touhuavat. Sopii kuitenkin muistaa, että kevään keikkuessa asiat voivat näyttäytyä joko paremmilta kuin ovat tai huonommilta kuin ovat... 

                                                ***

Astukaamme siis eduskunnan sisäpihalle, kun itse kivilinna on remontissa.

Mitä täällä tapahtuu?

Pihalla kiemurtee pitkä jono ja sen edessä Juha Sipilän näköinen mies viitteloi ja puhuu jotakin.

Höristämme koviamme ja yritämme kuunnella. Nyt kuulemme jotakin.

- Arvoisat edustajat, me aloitamme uuden työkautemme tekemällä isojaon! Tulen jakamaan teidät

ensin kahteen jonoon: sinä vasemmalle, sinä oikealle...

Sivummalta seuraten meistä näyttää aivan kuin alettaisiin kohta pelaamaan potkupalloa – noinhan poikavuosina joukkueet tehtiin kylän heinäpellolla, kun ei ollut urheilukenttiäkään.

Nyt Juha Sipilän näköisen miehen eteen on syntynyt kaksi jonoa. Hän kohottaa lippalakkiaan ja hänellä on kädessään jokin hyrrä tai kiekko tai kakkara, jota hän pyöräyttää käsissään pari kertaa. Emme tietystikään tiedä mitä varten hän on ottanut kakkaransa mukaan ja miksi juuri kaksi pyörähdystä... 

- Meidät tullaan historiassa muistamaan uuden aikakauden avaajina, aloittaa hän. Me hylkäämme ja unohdamme perinteiset eduskuntaryhmäjakomme ja muodostamme vain kaksi tahoa, niin kuin olemme nyt jo tehneet.

 - Toinen näistä tahoista saa ministeripaikat ja toinen hoitaa ikäänkuin opposition hommat, noin muodollisesti. Siinä kaikki. Se on isojako, suuri uudistus!

- Ja nyt arvomme lantilla kumpiko ryhmä on kumpi.

- Onko jollakin euronlanttia taskussaan, kysyy Sipilä, jonka tunnistamme nyt oikeaksi Juha Sipiläksi.

-  Hei minulla on vielä Suomenmarkka, huutaa joku, johon Sipilä vastaa: - Vieläkö sinä Timo niitä Suomenmarkkoja taskussasi piilottelet?

- En piilottele, minulla on kaksi kukkaroa, toinen markoille ja toinen euroille, kuuluu vastaus.

Nyt on jännitystä ilmassa, kun Sipilä ottaa euronlantin käteensä ja heittää sen ilmaan: -  Kruuna tarkoittaa hallitustahoa ja klaava oppositiota, täsmentää hän.

Lantti on pudonnut matalaan nurmikkoon, josta Sipilä kurkottaa sen käteensä:

- Kruuna!

Oikeanpuoleisessa ryhmässä tuuletetaan avoimesti ja huudetaankin jotakin.

Sitten kuulemme yhden repliikkipuheenvuoron: - Haluan heti ilmoittautua urheiluministeriksi. Ääni on kuin Stubbin ääni, johon Sipiä vastaa:

- Eipäs  kiirehditä, kun tässä kaikki muutkin haluavat urheiluministeriksi. Minäkin, kun olen ollut jopa pitäjänmestari pituushypyssä, mutta olosuhteista johtuen joudun nyt tyytymään pääministerin postiin.

- Järjestetään karsintakilpailu urheiluministeristä. Ehdotan kolmiottelua: uinti, pyöräily ja juoksu, jatkaa Stubinn ääni ja siihen vastataan: Tiedetään, tiedetään sinun lajisi...

                                          ***

Ensimmäinen istunto on nyt päättymässä ja edustajat poistumassa tilaisuudesta. Katseet ovat monilla hämmentyneitä, ollako vai eikö olla, kunnes  Antti Rinteen näköinen mies kiipeään sisäpihan kivelle ja sanoo kaikkien kuullen: 

- On tapahtunut erehdys, iso erehdys! Olemme tehneet laittoman päätöksen, kun olemme yhdistäneet eduskunnan isojaolla.

- Onko näin, huudetaan joukon keskuudesta.

On. Näin minä näen juristina.  Ikiaikainen isojako Ruotsin vallan ajoilta 1700-luvulta on tarkoittanut maan jakamista tiluksiin, mutta me olemme päinvastoin yhdistäneet omat ryhmämme, omat tiluksemme,  yhteen könttään. Se on ikiaikaisen perintömme vastainen päätös.

Näin sanoessaan Antti Rinne viittaa Sipilään päin ja sanoo hänelle: - Annappas se kakkara tänne.

Rinne ottaa kakkaran ja nostaa sen kaikkien nähtäväksi ja sanoo: - Ollaanko sitä mieltä, että äskeinen isojakopäätös on lakiemme vastainen?

- Ollaan sitä mieltä, kumotaan se, huutavat kaikki yhteen ääneen. 

Huomaamme, kun katsomme taemmalla, että edustajat poistuvat nyt helpottunein ilmein – kuin päivä olisi valjennut uudelleen.

Kuulemme joukosta vain yhden poikkisanan: ”Minä luulin jo olevani urheiluministeri...”