Hurmaa ja hunajaa!

Hurmaa ja hunajaa!

Melkoiset kekkerithän niistä Lahden MM-hiihdoista tuli.

Pohjolan korpien raivaajakansa osaa ilollekin käydä, kun siihen ovat vain edellytykset olemassa.

Ja nyt olivat, kun sinivalkoinen lippu nousi korkeimpaan salkoon ja Maamme-laulun sykähdyttävät sävelet täyttivät niin kisakatsomon kuin kotien olohuoneetkin.

Suomi oli noussut korkeimmalle pallille, olimme maailman parhaita - paras.

Sinä täyttymyksen hetkenä emme muistaneet valtiovelkamme kuormaa emmekä sote-sotkun setvimistä. Emme, sillä me olimme vapaat niistä.

                                               ***

Iivo Niskasen mestaruus 15 km:llä oli todellakin mannaa kultaisella  lautasella. Sen saavuttamisessa on analysoitavaa enemmänkin kuin on tähän mennessä tehty. Mutta onko urheilussa kuitenkin niin, että se kirkkain saavutus on vain joko tullakseen tai ei juuri siinä hetkessä.

Iivon kohdalla on kuitenkin korostettava hänen syntymälahjojensa ohella tahdon osuutta, luonnetta.

Siihen katsoen menestyvästä urheilijasta paljastuu monasti " luonnon oma lapsi" - näin ehkä Iivonkin kohdalla: lumien leopardi!

Mutta onhan tähän vielä liitettävä se mikä näkyy hänen  suorituksessaan eli hiihtämisessä: hänelle luontainen oma tyylinsä edetä ladulla eteenpäin.

                                              ***

Tämänkertaiset Lahden MM-kisat poikkesivat myönteisellä tavalla edukseen vuoden 2001 kisoista. Yleisö nautti tapahtumista suomalaissuoritusten myötä. Ja tulihan isännille Iivon kultaisen mitalin lisäksi neljä muuta mitalia, yhteensä viisi - loppuhuipentumana Matti Heikkisen taistelupronssi viidenkympin kuninkuusmatkalla. Suomen kokonaistulosta on pidettävä hyvänä, vaikka kirittävää vielä jäi - ainakin Norjaan...

Toivottavasti doping-tapauksiakaan ei tule jälkeenpäin ilmi. Ja kai on sekin sanottava, että onnistuneimmillaan huippu-urheilu on hyvää viihdettä, jota ilman ei Suomen kansakaan tule toimeen.

                                          ***

Nykyisessä maastohiihdossa vauhti on huimaa. Kun Veikko Hakulinen voitti vuoden  1952 Oslon talvikisoissa olympiakultaa viidelläkympillä legendaarisin luvuin 3.33.33, niin nyt Lahdessa saman matkan voittajan Kanadan Alex Harveyn aika oli 1.46.28,9. Eroa on, onhan sitä aika paljon, mutta niin on olosuhteissakin näiden kahden kisan vertailun välillä.

Nyt ei kärsi baanalla kaatuilla. Siihen menevät silloin tyrkyllä olevat mitalit. Mutta mitä Hakulisen Veikko vastasikaan maalissa erään viidenkympin voiton jälkeen, kun häneltä kysyttiin miten kisa meni? Tähän harvasanaisena tunnettu Hakulinen oli vastannut: kaaduin kerran ja kusin kaks.

Ei sen kummempaa - siihen aikaan!

RISTO HIRVONEN