Hellaan laakeri

Risto Hirvonen

 

Jalkapallon MM-kisat on käyty ja mestariksi leivottu monilla kaulimilla Saksan joukkue.

Tietysti Brasilian kisat olivat mahtavat, kun kyse oli maailmanlaajuisesti suositusta urheilumuodosta.

Mutta vähemmälläkin rahalla onnistuneet kisat olisi saatu aikaan. Nyt pelipyhättöjen rakentamiseen otettiin köyhänkin ropo. Mutta jos vilkaisemme historiaan, niin monumenttien historiaahan se on aina ollut. Ei uutta taivaan alla.

Se kuitenkin uutta, että pelit ovat käyneet kovaotteisiksi ja altistavat pahoihinkin loukkaantumisiin.  Tästä kehityksestä on syytä päästä pois. Mutta yllätykset on taas urheilun suola, eikö niin Brasilia...?

 

                                                      ***

Nyt kun olemme selviytyneet MM-kisojen hornankattiloiden piinasta, voimme siirtyä rauhallisimpiin atmosfääreihin urheilun kiertoradalla kuitenkin pysyen.

Siirtykäämme muistamaan Suomen tuntemattominta olympiavoittajaa. Kuka hän on?

Hän on Aale Tynni. Hän voitti Lontoon kisoissa vuonna 1948  runosarjan kultamitalin, kun kisojen ohjelmassa olivat silloin mukana viimeisen kerran taidelajit.

Tapsa Rautavaaran keihäskullan me muistamme noista kisoista kuin vettä vaan, mutta vuonna 1997

kuollutta Aale Tynniä pitää mennä tapaamaan kirjaston hyllyille, niin kuin minäkin tein.  Ja sieltä hyllyllyltä löytyi tuo Tynnin voittoruno Hellaan laakeri.

Episodi kertoo, että lyriikan mitalisijat ratkaistiin etukäteen, joten Suomi oli voittanut Lontoossa  ensimmäisen kultamitalin jo ennen kisojen alkua!

                                                     ***

Lukekaamme nyt tuo ”kultaiset kirjaimet” saanut runo HELLAAN LAAKERI. Näin se kuuluu:

 

Oi Hellaan laakeri ylhäinen,

sinä ikävöity puu!

Kädet ylitse vuosituhanten

sinun lehviin kurkottuu.

Miten ylhäällä hohtaen kruunaavat

ne varttasi korkeaa!

Olet ylpeä puu, sinä kumarrat

vain voittajaa.

 

Oi kauneuttasi, ylhäinen,

oi  loistoas ankaraa!

Sinut kasvatti tanner sankarien,

pyhä, puolustettu maa.

Sydän veltto ja tahto miehuuton

sinun kilpaasi karttakoon:

Sinun kotisi Thermopylai on

ja Marathon.

 

Oi Hellaan laakeri ylhäinen,

sinä ylistetty puu!

Sinun korkeuttasi katsoen

sydän alati huikaistuu.

Ylös sineen, loistava, nostat pään,

vaan juures maassa on,

ja lehvies alla leikitään

kisa uljas, ajaton.

 

Runo päättyy olympiahengen ylistykseen: lehvies alla leikitään kisa uljas, ajaton. Runon katsotaan sijoittuvan olympialaisten alkulähteille eli antiikin Kreikkaan, jolloin olympiavoittajat alettiin juhlistaa laakeripuun seppeleellä.

                                              ***

Itse urheilijoidenkin joukossa on aina ollut runoniekkoja: muiden muassa Pertti Ukkola, kultamitalipainijamme Montrealista vuonna 1976. HIFK:n maajoukkuepelaaja Åke Lindman oli enemmänkin tunnettu taiteilijana; näyttelijänä ja elokuvaohjaajana.

On heitä taiteen saroilta muitakin. Ja täällä lähellämme on Atik Ismail – mies jalkapallotaitureiden joukosta, mutta myös kulttuuriharrastuksiensa parista. Atik käy mediassa julkista keskustelua ja hänen sosiaalinen mielenlaatunsa ja toimintansa on heikomman puolella.  Hänen äsken  julkaisemansa kirja antaa kunniaa suomalaisille jalkapallolegendoille, joilla urheilu ja varsinainen työ ovat kulkeneet vielä rinnakkain.

Rautavaaran Tapsaa emme tietenkään tässä yhteydessä voi olla mainitsematta: hän on aivan oma legendansa urheilijana, laulajana ja lauluntekijänä sekä monien elokuvien näyttelijänä. Ja hän oli myös se ensimmäinen ja viimeinen oikea reissumies...

                                              ***

Päättäkäämme tämä tarina Teemu Lemmettylään – triathlonin teräsmieheen ja pitkien latujen taivaltajaan.

Kun hän Kuopiossa asuessaan hiihti joitakin kilpailuja KuHi:n joukkueessa, emme häntä eloisana ja nauravana kaverina oikein teräsmiehenä pitäneet.  Enemmänkin hän oli ideamies, jolla  oli ajatuksia urheilutoiminnan  kehittämiseen.

Mutta armoton harjoittelija hän on aina ollut, on täytynytkin olla: hipoaahan Havaijin täysi pitkä triathlon jo yliluonnollista suoritusta.

Tämä juttu onkin hauska päättää Teemun kotisivulta poimittuun omakohtaiseen tarinointiin ja runoiluun hänen omasta harjoittelupäivästään Kuopion ajoilta. Näin:

Aamulla kunnon uintia,

ja illalla sitten peruspuintia.

Puijolla tänään monotesti,

entiset kunnon vauhdin esti.

Maanantaina on jo rossarit alla,

eikä vastusta anna edes Kalla.

Sopivasti on nyt porukkaa Niiralassa,

lämmin tunnelma kun on tällainen väki massa.

Palautus on nyt aika tuima,

mutta huomenna taas vauhti huima.

 

Siinähän se on sanottu – määrätietoisen urheilijan ajatusmaailma!