Filosofinen kävelylenkki
11.10.2015
Risto Hirvonen
On asioita jotka yllättävät arkipäiväisyydellään, jos niistä löytää uuden idean, uuden näkökulman.
Mistäkö tässä on kysymys? Kävelystä!
Se, jos mikä, ei ole uusi asia eikä kaukana ihmisestä: ihminen on kävellyt siitä lähtien kun on jaloillensa noussut.
Mutta mitä uutta kävelystä voi enää tänä päivänä löytää? Siinäpä kysymys.
***
Käsiini sattui Viikkolehti -niminen julkaisu ja siinä oli juttu otsikolla ”Käveleminen on hidasta läsnäoloa”.
Otsikko ei vielä kerro paljon, mutta kun jutun lukee, havaitseehan siinä syvällisempiäkin puolia.
Lehden juttuun on lainattu ranskalaisen filosofin, nimeltänsä Fre´deric Grosin, ajatuksia, kun hän on sanonut:
”Kävellessä mikään ei siirry paikaltaan; pikemminkin on niin, että läsnäolo asettuu hitaasti ruumiiseen”.
Onpa filosofisesti sanottukin!
Tarkemmin hän kuvaa kävelyä kiirehtimisen vastakohdaksi, ajan venyttämiseksi. Ja vielä: Kävely on leppoistamiseen liittyvä ilmiö, kun moderni ihminen hakee vastapainoa kiireiselle elämäntavalle.
***
Tässä siis lähdetään kävelemään ilman kiirettä ja hoppua ja otetaan kumppaniksi vapaus ja yksinkertaisuus. Siinä on tietty ero suorittavaan liikuntaan ja urheiluun, vaikka tämä ”pehmeämpikin kävely” parantaa fyysistä olotilaa.
Suomen Sydäntautiliiton mukaan käveleminen alentaa verenpainetta ja kolesterolia sekä torjuu masennusta ja parantaa vielä luovuuttakin.
Samassa lehtijutussa jyväskyläläinen tunnettu kävelymies Upe Nykänen kertoo kävelevänsä töihin ja harrastuksiin sekä käyvän iltakävelyllä ja luontovaelluksilla.
Hän sanoo kävelyn olevan hänelle henkilökohtaista löytöretkeilyä, jossa on aikaa hidastaa, pysähtyä ja aistia ympäristöä ja pohtia elämääkin.
- Voin jokaisella askeleella päättää mihin suuntaan kuljen vai pysähdynkö. Samalla kävelyn rytmi rauhoittaa, jos jokin asia painaa mieltä, kertoo Upe Nykänen, jonka oma blogi Jalkaisin keskittyy kävelyyn ja sen eri puoliin.
Ja paljon hyviä puolia hän kävelystä löytääkin – niin kuin me kukin löydämme omalta kohdaltamme. Ehkä tässä onkin oleellisin puoli se, että kun vain lähdemme kävelemään tavalla taikka toisella, jolloin kaikki on itsemme parhaaksi.
***
Kävely näyttäisi saavankin uutta jalansijaa liikuntamuotojen joukossa, sillä joillekin paikkakunille on syntynyt kävelykouluja ja kävelyfestivaaleja, mm. Helsingissä.
Tässäpä tulee mieleen, etteikö esim. Kuopiossa olisi tilaa tällaiselle toiminnalle? Kyllä, jos siihen tavalla tai toisella tartuttaisiin. Kävelyfestivaalit Kuopiossa, kuulostaisi aika hienolta!
Jos vielä vähän filosofoitaisiin, niin eiväthän monet tämän päivän urheilu- ja liikuntapahtumat sisällä enää omakohtaista liikuntaa juuri ollenkaan: jääkiekko-otteluihin mennään autolla ajaen ja parin tunnin istumisen tai seisomisen jälkeen ajetaan selkä, hartiat ja jalat jäykkinä takaisin. Ja jos vielä ”oma joukkue” matsin häviää, pääkopassa keittää. Siinä se illan liikunta-annos!
Mutta kävelijä, tuo filosofisesti liikkeelle suuntautunut, on tuon matsin aikana nauttinut viipyilevästä kävelystään; katsellut ympärilleen, huomannut jotakin uutta reitillään ja rauhoittunut päivän kiireistään. Hän huomaa, että mikäs tässä on elellessä...
Ja hän nukahtaa vielä filosofiseen uneen!
(Kommentoi aihetta keskustelupalstallamme – toki voit ottaa muitakin aiheita tapetille.)