Edustajamme valittu

Risto Hirvonen

Eduskuntavaalit on käyty ja edustajamme valittu Arkadian mäelle, josta he tulevat meitä ohjailemaan  neljä vuotta eteenpäin.

Näinhän se menee: eduskunta edustaa valtiojärjestyksessämme lakien säätämistä eli korkeinta kansanvaltaa. Sitten tulevat valtioneuvosto ministereineen sekä muut valtion hierarkiaan kuuluvat tahot. Ja kun kyse on suhteistamme ulkomaailmaan, presidentti astuu kuvaan, ja sanoopa hän joskus jotain muutakin...

Tuolla muualla maailmalla kiitetään tätä meidän demokratiaamme – ehkä ansaitustikin – mutta tärkeintähän on kuitenkin se, mitä me itse ajattelemme asioistamme; mitä keskenämme pohdimme ja porisemme. Ja sitähän aina riittää.

Suhtautumisemme edustajiimme näyttäytyy monasti hyvinkin kriittisenä asenteena. Näin tuleekin olla, kun kyse on yhteisten asioittemme hoidosta. Siinä on aina petraamisen varaa.

Mutta tässäkin asiassa on se toinen puoli, josta eläkkeellä oleva veteraanikansanedustaja Outi Ojala (vas.) sanoi jossakin vaalikeskustelussa näin: - Kansanedustaja on demokratiamme kulmakivi. Se merkitsee tärkeää työtä ja se pitäisi edustajalle olla kunniatehtävä.

Aika juhlavasti sanottu, niin kuin samaa näytti presidentti Niinistökin korostavan vanhan eduskunnan päättäjäisissä.

                                                    ***

Mutta millaiselta nyt uusi eduskunta päällisin puolin näyttää? Voittajia ja hävinneitä – siinä tuttu kaava näissäkin vaaleissa. Mutta asiat eivät kuitenkaan tulevien tehtävien joukossa muuksi muuttuneet.

Uuden eduskunnan työlistalla odottavat isot asiat; on sosiaali- ja terveystoimen uudistuksen loppuunsaattamista ja maan talouden kuntoonsaattamista.  Siinä hommaa.

Mutta mikä kuitenkin tärkeintä? Se, että suomalaiset kansana voisivat oikeasti tuntea kuuluvansa samaan valtioon. Eriarvoinen kehitys, jollaista on ollut näkyvissä,  on pahinta taaksepäin menemistä. Pitäkäämme tästä porinaa, jottei näin kävisi.

                                                 ***

Entäpä millaisia terveisiä liikunta- ja urheilutoiminnan näkövinkkelistä voisimme lähettää uudelle eduskunnalle?

Ehkäpä tärkein on se, että eduskunta yhteisellä tahdollaan pyrkii edesauttamaan koko kansan liikkumista. Tämä pitäisi olla liikuntapolitiikan lähtökohtana.

Erityistä huomiota tarvitsee lasten ja nuorten harrastusliikunnan edellytysten  parantaminen. Tälläkin sektorilla on eriarvoistumista tapahtunut, kun kaikissa perheissä työttömyyden tai muun syyn takia ei ole varaa  lasten liikuntamaksuihin ja -välineisiin.

Tulikohan tässä ihan ohjelmajulistus annettua uuden eduskunnan alkuun!

                                                 ***

Urheilijoita on vuosikymmenten saatossa valittu eduskuntaan siinä kuin muidenkin väestöryhmien edustajia. Tunnetuimpana heidän joukossaan on ollut nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Viren. Mutta ministereiksi asti urheilijoiden mahdollisuudet ovat olleet perin heikot.

Ministereiden henkilölistalta löytyy oikeastaan vain  Antti Kalliomäen nimi – seiväshypyn olympiahopeamies Montrealin kisoista vuonna 1976.

Antti Kalliomäki (sdp) toimi ministerinä kolmesti kauppa- ja teollisuusministerinä sekä valtiovarainministerinä. Nuo hänen ministerivuotensa sijoittuivat 1990-luvulle. Hänet tunnettiin noista tehtävistään rauhallisena ja harkitsevaisena miehenä.

Seiväshyppääjänä hän kuului koko 1970-luvun maailman parhaimmistoon ja olympiahopean hän toi tuloksella 550. Samalla tuloksella hän saavutti myös EM-hopeaa Prahassa vuonna 1978.

Mutta kuka korkeushypyn Suomenmestarina on noussut korkeimmalle pallille valtiollisessa historiassamme? Hän on tietysti Urho Kekkonen, joka  urheiluaikansa jälkeen toimi pääministerinä ennen kuin alkoi hänen neljännesvuosisatainen pitkä kautensa Suomen tasavallan presidenttinä.

Urkki, niin kuin häntä tuttavallisesti kutsuttiin, voitti korkeushypyn Suomenmestaruuden vuonna 1924 tuloksella 185. Samoissa kisoissa hän tuli vielä sivulajissaan satasella hopealle, ja olipa hänellä jossakin vaiheessa kolmiloikan Suomen ennätyskin nimissään.

Korkeushypyn historia alkaa Suomessa 1910-luvulta. Aluksi hypättiin korkeutta molempien jalkojen yhteistuloskisoina. Sittemmin siirryttiin nykyiseen ”yhteen jalkaan ja yhteen ponnistukseen”.

Tämän mielenkiintoisen seikan tietää kertoa  kaikkitietävä nettikirjasto Wikipedia.

Näin ne ajat ja tavat ovat muuttuneet – ja hyppääjät vaihtuneet.

Nyt on uusien hyppääjien vuoro tulla Suomi-laivaa ohjailemaan – ja ottamaan tehtäviä isompia vastaan niin kuin Kekkonen ja Kalliomäki ovat aikanansa tehneet.